On ollut tarkoitukseni pitää päiväkirjaa esimerkiksi Pirkon agilityalkeista, mutta se aika on jo eletty..
..Ja on ollut tarkoitukseni myös kirjailla ylös terveysasioita, jotta jotain jälkiä jäisi myöhemmin tutkiskeltavaksi. Noh, sen voin aloittaa nyt Diman kilpirauhasjuttuihin liittyen ja alkakoon bloginpito vaikka sitten tästä. :)
Dimalla siis diagnosoitiin nyt helmikuussa 2013 todennäköinen alkava kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuluneen talven aikana ilmaantuivat/lisääntyivät piirteet/oireet; väsymys, yleinen haluttomuus ja olematon kylmänsieto. Lisäksi talven aikana Dima ei ole varsinaisesti laihtunut, vaan paremminkin kuihtunut aivan olemattoman pieneksi rääpäleeksi ja jotenkin koiran yleisolemus on loistanut uupuneisuutta ja yleistä heikkoutta.
Diman ”oireiluun” hain syytä pitkin talvea, mutta kun vuoden vaihteen jälkeen tilanne tuntui muuttuvan selkeästi eriskummallisempaan suuntaan, aloin vakuuttua siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Osittain mietin syypääksi myös kaihia, joka kaksi vuotta sitten todettiin – mietin, olisiko näkö nyt alkanut radikaalisti heikkenemään ja se aiheuttaisi passiivisuutta koirassa..?
Lopulta otin härkää sarvista, verinäytteet tutkittiin ja arvot viittaavat vahvasti vajaatoiminnan suuntaan (*viitearvot MIN..MAX suluissa):
S-T4/TSH 19,4 (>30..)
S-T4 6,4 nmol/l (17 .. 53)
S-TSH 0,33 ng/ml (0 .. 0,5)
Tulkinta: <0,5 viitealue.
0,5 – 0,8 Tulos asettuu raja-alueelle. Mahdollisesti alkava hypotyreoosi. Uusi paastonäyte suositeltava 1-3 kk:n kuluttua.
> 0,8 Tulos viittaa hypotyreoosiin.
S-T4-v (vapaa T4) <4,8 pmol/l (6 .. 40)
Lääkitys aloitettiin välittömästi, kun viimeinen tulos, vapaa-T4, saatiin Saksasta, siis 26.2.2013. Forthyron vet -aloitusannos 150 mg kahdesti päivässä. Sen verran olen aiheeseen perehtynyt, että vajaatoiminta on vaikea diagnosoida varmasti, koska arvot voivat heitellä eri ajankohtina paljonkin ja koira voi vaikuttaa päällisin puolin aivan terveeltä. Kevyttä vahvistusta diagnoosille saimme kuitenkin 2.3.13 silmätarkastuksessa, kun Jari Aho ILOKSEMME totesi kaihin edenneen kahdessa vuodessa niin naurettavan vähän, ettei koira todennäköisesti tule sokeutumaan koko elinaikanaan, eikä kaihilla pitäisi tällä hetkellä olla ylipäänsä mitään vaikutusta näköön. Sokeutumisen pelko jätettiin siis sille reissulle, eikä sillä myöskään voida selittää tämäntalvista ”oirehdintaa”.
Dima on saanut lääkettä nyt vajaan kahden viikon ajan. Ja tänään olen mielestäni rekisteröinyt muutoksia. Positiivisia sellaisia! -Ja tämä piiskasikin koko blogi-ajatuksen nyt ihan uuteen laukkaan. :) Mielestäni Diman aktiivisuus on lisääntynyt, se lähtee ihan mielellään ulos, se ei enää pelkästään makaa pedillään, vaan tulee käymään juttusilla vähän väliä oma-aloitteisesti. Se leikkii paljon Pirkon kanssa ja yleisolemus on jotenkin muuttunut. Siis naama. En tiedä, mikä siinä on muuttunut, mutta ehkä se näyttää ihan elävältä koiralta. Eikä kuivan kesän oravannahkalta. Silmänympärykset eivät punoita ja silmien ilme on aivan erilainen. -Joko se on kevättä Kirpun rinnassa tai sitten lääkitys alkaa vastata! Asiaintila saanee lisävalaistusta kontrollissa kuukauden – kahden sisällä. :)
Tottapuhuakseni olen hiton iloinen, jos diagnoosi pitää ja kaikki ihmeellisyydet menevät tämä piikkiin. Niin, ja ovat hoidettavissa ihan normaalilääkityksellä, joka ei ensinnäkään ole kallis ja toisekseen juuri vuoden vaihteessa astuivat voimaan uudet antidoping -säännöt ja nyt kilpirauhaslääkityksellä oleva koira on oikeutettu osallistumaan näyttelyihin ja mihin tahansa kilpailutoimintaan Kennelliiton poikkeusluvalla (edellyttäen, että koira siirretään EJ-rekkariin). Tämän ja ”iloisten” kaihiuutisten myötä tuntuu että meillä on latu taas auki ihan joka suuntaan! Ei mopolla mahottomiin, saati 8-vuotiaalla koiralla, mutta:
Kauan eläköön Kirppusirkus – Vive Kirppu-Sirque-du-Soleil !! \o/
*uskomattoman vapaasti käännettynä :D
PETKUHUIPUTUS 