Vanjan viikkotreeneissä herkesi jälleen ajatus. Ihan kivasti se meni – oli ehkä vähän normaalia vaisumpi – mutta ei mitään hälyttävää. Mutta se on mennyt samalla tavalla kivasti viimeisen puoli vuotta. Mitään kehitystä meissä ei ole tuona aikana enää tapahtunut (paitsi kontakteilla / hurra-på-svenska!), myö ollaan jämähdetty nyt paikoilleen.
Jokainen treeni menee samalla kaavalla; Vanja karkaa treeninkerran (n. 15 min) aikana 250 kertaa A:lle tai puomille ja minä hermostun saman verran kertoja. Päästään yksi tai kaksi estettä eteenpäin ja taas rävelletään. Joskus voi mennä pätkä ihan hyvin ja merkillepantavaa on, että mitä kiemuraisempi ja vaikeampi rata, sitä paremmin Vanja keskittyy. Mutta ihan sama, kun me ei koskaan päästä kolmosiin niitä hienoja kiemuroita esittelemään.
Sain jo tuossa neuvon, että meidän pitää vain lähteä reippaasti ulos mukavuusalueelta, mutta kummääentiiä, missä se mukavuusalueen portti on? En tiedä, mitä meidän pitäis tehdä, että tätä hommaa sais taas potkaistua vähän persauksille!
Alkutalven keskityin siihen, että saisin VaNdaalin pysymään kutakuinkin lapasessa. Eli käsijarrun päällä. Yhtään kun päästi irti, se teki omat ratkaisut kaahaamalla radalla, siis agilityradalla, noin kuuttakymppiä, eikä varonut yhtään mitään. Kielsi hypyt ja rysäytteli täydestä vauhdista A:n harjalle, putoili puomilta jne. ja joka esteen välissä yritti vähän kiihdyttää vauhtia vain todetakseen, että joutuu taas kieltämään hypyt, koska ei suoriudu niistä niin kovalla vauhdilla. Hullu. Noh, nyt se lukee rataa ja hakee esteitä jo paljon paremmin ja nyt pitäisi löysätä käsijarrua, mutta miten?
Tällä hetkellä me vain köpötetään joka viikko samalla tyylillä; Vanja kiinni kintaassa, paitsi jokatoinen minuutti, kun se päättää sittenkin irrota ja karauttaa jollekin kontaktiesteelle, ja minä siperrän pelihousujani tuhannen päreiksi. Njääh. Ärsyttävää. En halua, että sen hyvä motivaatio on kohta mennyttä kalua sen takia, että treenit menee ämpsytessä kontaktiesteiden kanssa, tai jostain muusta syystä. Minä haluaisin sen irti käsistä, mutta edes kutakuinkin hallitusti. Mites se semmonen tehdään?
Täytyy vähän funtsia.
PETKUHUIPUTUS 