Pitkäperjantaina karautettiin poikain kanssa viiden tunnin yöunilla aamutuimaan Jojensuuhun. Kissaamaan. Siis ihan oikeasti Vanja osallistui agilitykilpailuun ja vieläpä kahden startin verran. Meillä ei ole hirveästi mahdollisuuksia päästä harjoittelemaan eri paikkoihin ja eri esteille, joten ajattelin, että käydään sitten kisoissa treenaamassa. Varsinaisesti debyytti ei ollut kyseessä, sillä käytiinhän me Tammiagilityssä päräyttämässä yksi harjottelukierros, mutta debyytin kannalta tämä kisa otettiin. Dimakin oli messissä, mutta tällä kertaa huoltosakissa.
VaNdaali löi minut aivan ällikällä. -Jäi sairaan hienosti kontakteille, luki ohjausta, irtosi ja meni kovaa! Eka radalta tuli yksi kielto hypylle – se oli minun virhe, kun jäin vähän seisoville jaloille renkaalle ja siitä auttamatta jälkeen. Kepeillä sakattiin sitten lisää kieltoja liian kovan tilannenopeuden takia, niin kuin olin hengessäni vähän ounastellutkin.
Toiselta radalta HYL; tuli hypyltä vähän liian kovaa renkaalle, tietysti kielsi sen ja luonnollisena jatkumona lurahti suoraan putkeen, jotta tuomari sai ristiä kätensä. :D Siinä kohdassa olisi pitänyt rytmittää omaa liikkumista vähän paremmin, himmailla hieman, eikä liikkua niin kovasti eteenpäin, niin oltaisiin varmasti selvitty myös renkaasta ja nollalla maaliin.
Toisellakin radalla Vanja oli vauhdissa, mutta jäi mielettömän hienosti kontakteille ja minä sain vähän etumatkaa ja sijoituttua paremmin seuraaville esteille. Olen käynyt Joensuussa hallissa kisailemassa pari kertaa aiemmin, ja totesin nyt, että karkeampipohjaiset kengät olisivat olleet poikaa. Tällä kertaa suttasin poikkeuksellisesti sileämmillä snikkerseillä ja kylläpä etenkin radan takaosassa meinasi pito loppua. Siitä aiheutui vähän turhaa kiirettä ja hökeltämistä, kun kallisarvoiset kymmenykset meni paikallaan sutiessa. :D
Enihau: Tulosten valossa ei mennyt mitenkään, mutta kuitenkin NIIIIN mahtavan hyvin. Se päivä oli meille voitto! / Eipä ole Vanjan tekemisessä mitään heikkoa, jatketaan vaan sitkaasti työskentelyä ja puhalletaan täyttä höyryä eteenpäin. Vain Dimalla oli alahuuli rullalla, sillä se ei voinut ymmärtää, miksi mennään Joensuuhun, punaisen hallin pihaan ja Dima ei osallistu. Mihinkään. Kovasti se heilui kontissa ja olisi tohottanut jokaisella luukun avauksella liikenteeseen, mutta vielä ei ole Diman aika. Paprut kuntoon försteks.
Auringon kanssa naureskeltiin kilpaa, kun hänkselit paukahdellen valuttiin takaisin kohti pohjoista ja Suomussalmelle pääsiäisen viettoon. :)
PETKUHUIPUTUS 