Eilen oli taas sateinen ja ankean harmaa päivä, eli viimeisen päälle keli treenata keinonurmella, sisätiloissa oikein ajan kanssa kepeille lähetystä. -Ja hyvinhän ne kepit imi! :)
Näillä meikäläisillä kun meinaa olla sitä vikaa, että pujottelu lopetetaan toiseksi viimeiseen keppiväliin, kun hermo ei vaan kestä pujotella loppuun ja on niin kauhia kiire eteenpäin. Joudun siis ohjaamaan kepit hyvin tarkkaan viimeiseen väliin asti – eikä siltikään ole sanottua, etteikö sieltä tultaisi fuskaamalla loppuun. Ajatuksena oli siis lähettää koira suorittamaan pujottelu itsenäisesti ja vahvistaa koiran omaa suoritusta. Tein harjoitusta 8:lla kepillä, aloitin kaikki ohjurit paikallaan ja targetiksi otin passelin kannellisen kipon, jotan latasin – ylläri ylläri – nakeilla.
POIJJAT
Vanjan kanssa aloitettiin: lähettelin ensin eri matkoilta (1,5 metristä – 7 metriin) niin, että kaikki ohjurit oli paikallaan, ja kun Vanja hoksasi jutun juonen nopeasti, aloin pudotella ohjureita väliltä pois. Kaikista vaikein Vanjalle oli se toiseksi viimeinen keppiväli ja siihen jouduin pariin otteeseen palauttamaan ohjurin ja vahvistamaan sillä suoritusta. Vanjalla luotto omaan tekemiseen läsähtää aika helposti, kun tulee muutamia epäonnistumisia peräjälkeen, eikä se ymmärrä, mitä pitäisi tehdä. Silloin se jää minun luokse odottamaan apua ja ohjeita, eikä lähde enää kokeilemaan yksin. Lisäohjurilla helpottamalla sain kuitenkin tosi hienosti Vanjan innostettua yrittämään aina uudelleen, jotta se sai kunnolla onnistumisia alle ja treenit lopetettiin niinkin hienoon lopputulokseen, että useamman metrin takaa lähettämällä se pujotteli yksin alusta loppuun. :) Aloitukseen unohtui pari ohjuria paikoilleen, mutta seuraavalla kerralla jätetään ne pois – se aloitushan ei olekaan ollut ongelma, vaan se loppu. Mutta hianoota näin, jei!
Seuraavana vuorossa oli kolmikon haasteellisin tapaus, eli Dima-Kirppu-”Dee-mies”-Kuuttikupiainen-PuppeScubadiver, jolle on aivan sairaan vaikeaa opettaa enää asioita, eikä ainakaan itsenäiset suorituksen ole sen vahvinta aluetta. Niinhän mä luulin. :D Mutta mitästä tyhjää; myös Kirppu hoksasi homman heti ja tosi nopeasti sain rapsia ohjurit pois. Siellä toiseksi viimeisessä keppivälissä Dimankin kompastuskivi on ollut ja myös Dimalle jouduin pari kertaa palauttamaan ohjurin toiseksi viimeiseen väliin, mutta kuutiot loksahteli oikeisiin paikkoihin ja lopputulemana pystyin lähettämään vauhdilla pitkästä matkasta kepeille, ja Kirppu pujotteli alusta loppuun itsenäisesti. Jes!
Diman treenistä olisi saanut kyllä oikein oivan opetusvideon siitä, kuinka aloitetaan superhelposta, vaikeutetaan, vaikeutetaan, helpotetaan, vaikeutetaan, helpotetaan, vaikeutetaan ja loppuun täydellisiä onnistumisia useampi. Supa Kirppu! <3 -Mutta unohdin laittaa kameran kuvaamaan..että se siitä. Onneksi lopuksi hoksasin asian ja viimeisen suorituksen sain talteen.
Pirkon treeni meni samalla kaavalla. Pirkolla oli eilen vähän lievää suurempia keskittymisvaikeuksia. Jumankauta, se kyllä osaa, kun se vaan keskittyy, mutta eilen se kyllä yritti joka toinen hetki mennä sieltä, missä aita on matalin. Pirkolla ei ole (vielä) mitään tiettyjä ongelmakohtia kepeillä, vaan Pirkon kanssa on nyt tahto päästä ohjureista irti. Viikkotreenien yhteydessä ei nyt olla käytetty liioin aikaa pujottelun hinkkaamiseen – eikä kannatakaan, sillä eiköhän me Pirkon kanssa saada ne neuvoja kuuntelemalla ja keskenään treenaamalla vielä ihan ok mallille!
Myös Diman, mutta etenkin Pirkon kanssa huomasin, miten tärkeää olisi pystyä palkkaamaan HETI ja VÄLITTÖMÄSTI onnistumisesta. Vanjalle pystyin pitkälti pitämään purkin kannen löyhästi astian päällä, joten se sai palkan heti purkille mennessään, koska kansi aukesi kuonolla pukkaamalla. Pirkon kanssa ei näin pystynyt toimimaan, ettei se saa palkattua jatkuvasti itseään niistä vääristä suorituksista. Muutaman kerran uskaltauduin jättämään Pirkollekin kannen auki (juuri niillä toistoilla se onneksi teki puhtaasti ja tarkasti) ja se sai palkan välittömästi onnistuneesta suorituksesta. Heti näki, miten huimasti se asap, eikä viiden sekunnin päästä, saatu palkka edesauttoi oppimista ja innosti koiraa ihan eri tavalla! Pirkko on niin sähäkkä kampe, että sen kohdalla tuntuu korostuvan palkkaamisen oikea-aikaisuus. Eli mistä meille nyt löydetään kauko-ohjattava palkkapurkki?! :) Vai oisko hyviä vinkkejä tarjolla kellään?
Kaiken kaikkiaan tämä oli tosi hyvä harjoitus! Vanja yllätti ja oli se, joka keskittyi kaikista parhaiten, Dima oli se, joka yllätti eniten :D ja Pirkon kohdalla näyttää siltä, että pikkuhiljaa päästää ohjureista eroon. :) Kaikki jaksoivat hienosti suht raskaan harjoituksen, kun välillä, puurtamisen lomassa, hurauteltiin putkiin ja leikittiin lelulla.
Videoilla muutamia otteita treenistä. Valitettavasti vähän tollukka tuo minun kolmijalkainen kameramies – se ei paljon tsuumaile ja seuraile, se vain kuvaa. :D
PIRKKO
PETKUHUIPUTUS 