Viime lauantaina, 8.6., oli suurella mielenkiinnolla ja innolla odotettu päivä – kävimme Maaningalla MH-luonnekuvauksessa ja MH-merkinnät rekkareihinsa saivat Suomenmaassa kautta aikain kolmas ja neljäs whippet; Tiger’s Chaos All Or Even More, Vanja, sekä Tiger’s Chaos No Limits, Onni (om. Riitta Vepsäläinen). Onnin täyssisko ja Vanjan täti, Tiger’s Chaos No News Is Good News, Pikkis, oli viime kesänä se ensimmäinen MH-whippet. :)
Warning! Jos haluat välttyä paatokselta, mutta haluat katsoa videot –> älä jatka lukemista, vaan rullaa suoraan alas YouTube -linkkeihin. Jos taas olet kiinnostunut vaahtoamisesta aiheesta koiran luonne, silivuplee, jatka vaan rohkeasti eteenpäin. :D
Mitään mullistavaa ei siis tapahtunut, enkä toki mitään sellaista odottanutkaan, vaan Vanja suoriutui kuvauksesta ihan yhtä vaivattomasti ja ilman sen suurempia tunteita, kuin parin vuoden takaisesta luonnetestistäkin. Ai miksikö luonnekuvaukseen, vaikka on luonnetestattukin? -Ihan täysin omasta mielenkiinnosta ja myös siksi, että haluan kantaa korteni rodun kekoon, jotta whippet-yksilöistä olisi mahdollisimman paljon terveys-, luonne- ym. dataa käytössä tulevaisuutta ajatellen.
Niin, ja olihan siinä totta puhuen vielä hieman todisteluntarvekin taustalla. Meinaan tarve todistella epäilijöille, että on se whippet. On on ja hyvinkin!
Vanjan luonnetestituloksesta (+238p., tarkemmat osa-aluepisteet KoiraNetissä) taannoin aistin joitakin sen suuntaisia rivienvälikommentteja, ettei kovat luonnetestipisteet kuulu whippetille ja nimenomaan näitä ominaisuuksia ei pitäisi ainakaan ikinäkoskaanmilloinkaan jalostaa, koska on olemassa SUURI RISKI, että whippetistä tulee PALVELUSKOIRA! Voiherraisänähköön. Nyt päästään siihen aiheeseen, jonka tiimoilta minulla alkaa välittömästi otsasuoni pullottaa ja josta voin vaahdota vaikka kuinka pitkään. Yritän nyt kuitenkin säästää kaikki siltä ja malttaa mieleni. :D
Mielestäni whippetin jalostuksessa pitäisi kiinnittää entistä enemmän huomiota myös luonteisiin. En sano, että luonnetesti on siihen ainut ja paras mittari, mutta nyt kun meillä on esimerkiksi tämä MH-luonnekuvaus, jonka ”..tarkoitus on kerätä aineistoa koiran käyttäytymisestä ohjeen määrittelemissä tilanteissa. Kuvaustuloksia roduittain yhdistelemällä saadaan tietoa rodulle tyypillisestä luonteesta. Yksittäisen koiran MH kuvaa näin koiran luonteenominaisuuksia sekä yksilönä että rodulle tyypilliseen ja ihanneluonnekuvaan verrattuina” (Suora lainaus Kennelliiton sivulta http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/kokeet/MHluonnekuvaus/), niin miksi emme käyttäisi tätäkin mittaria vielä enemmän hyväksi! Toki MH-luonnekuvaus on vielä melko tuore asia Suomessa ja jospa ajan kuluessa whippetienkin keskuudessa käyntimäärät alkavat pikkuhiljaa kasvaa, jotta luoteista saadaa ihan ”tutkittuakin” dataa kasvattajan ja omistajan subjektiivisten ”on sillä tosi hyvä luonne” -vakuuttelujen oheen. :)
Itse itseäni Tuulenkoirien foorumilta lainaten:
” —Moni kuittaa whippetin tapauksessa luonneasian sillä, että whippetin KUULUUKIN olla hellä ja rakastava ja helppo ja lempeä ja kiintyvä ja tulla hyvin toimeen toisten koirien kanssa jne.jne. -Että se on whippet. Ja jos haluaa muuta, niin sitten tulee valita joku muu rotu. Ai nou, niin kuuluukin olla! Mutta ei se, että whippet on toimintakykyinen tai kova tai taisteluhaluinenkin, yhtään vähennä noita aiemmin mainittuja whippet-ominaisuuksia. Jos Dima ei olisi käynyt luonnetestissä ja jos sen kanssa ei oltaisi näyttelyiden ja kilvanjuoksun lisäksi harrastettu muuta (agility) _tavoitteellisesti_, ei sen luonteen heikkoudet olisi koskaan tulleet niin ilmeisesti esille. Ja ennen kuin kukaan aloittaa mitään siitä, kuuluuko whippetin ollakaan koulutettavissa agi/toko/mikä tahansa muu epä-vinttari-tyypillinen -toiminta mielessä, niin selventelen, että en tarkoita, että whippetillä pitäisi olla hurja pk-roduille tyypillinen työmoottori. Tarkoitan sitä, että luonnetestin lisäksi mm. näissä muissa ”kolutustilanteissa” ne todelliset luonteenpiirteet ovat alkaneet näkyä ihan eritavalla.
Diman kohdalla ei koskaan ole jalostussunnitelmia ollutkaan, mutta sen saappaissa voisi olla kuka tahansa muu yksilö, joka on kotona kiva koira ja sen kanssa on tosi helppo kulkea, eli se on HELPPO, niinkuin whippetin kuuluukin olla. Ja sitä kivaa yksilöä käytettäisiin jalostukseen. Pohjimmiltaan se koira voikin olla liian pehmeä, hermorakenne on huono, ei kestä paineistusta ja toimintakyky loppuu, tai mitä tahansa muuta, ja jos nämä ominaisuudet pääsevät kertautumaan, ei ihan varmasti uusilla pennunomistajilla olekaan kovin HELPPOJA whippetejä käsissään. Joku esittikin aiemmin tässä samaisessa ketjussa, että miksei luonnetestituloskin voisi olla suositeltava jalostuswhippetille. Perinteinen luonnetesti ei välttämättä ole just oikea työkalu siihen, mutta jokin kuvaus luonteesta ei varmasti olisi pahitteksikaan. -Kuka sen toteuttaa ja miten – siihen en osaa vasta – mutta periaatteessa olen samoilla linjoilla. Ihan kuin vaaditaan terveystuloksia, voisi vaatia myös luonteesta jotain tietoa, ja jos KVA-titteliin vaaditaan näyttelytulos, niin eikö myös MVA-titteliin pitäisi vaatia käyttötulos?! Minun mielestä joo. Näinhän se on monella muullakin rodulla. Lipsahdus sivupolulle. –”
Hän vetää syvään henkeä ja jatkaa edelleen itse itseään lainaten:
”– Olen täysin sitä mieltä, että nimenomaan juokseminen on se whippetin eka laji, siihen sen tulee pystyä. Ja muu tulee perässä. Mutta erimieltä olen siitä, etteikö whippetin tulisi ”pystyä” vähän muuhunkin. Siitä ei todellakaan tarvitse tulla mitään ”tykkiä”, tai kaikkien lajien moniosaajaa, eikä siitä sellaista saa. Ei ihan varmasti, vaikka oikeasti miettisi jalostusvalinnoissa vähän sitä luonnettakin. Siis miettisi _ihan oikeasti_ sitä luonnetta. Riittävä mittari, ei mielestäni ole se, että kun sen pääkoppa kestää juoksemisen ja se on kotona vaatimaton ja huomaamaton, niin silloin se on just eikä melkein niin kuin pitää, eikä mitään saa lisätä, eikä mitään saa ottaa pois.
Aiemminkin olen jauhanut siitä, että ainakin minä olen vasta näitä ”muita” lajeja harrastaessani oppinut oikeasti tuntemaan koirani ja näkemään niiden luonteiden vahvuudet ja heikkoudet. Ei siis verrattuna muihin, esim. agilityä yleisemmin harrastaviin, rotuihin, vaan nimenomaan whippeteinä ja koirina. Ja se luonne ei tietenkään ole vain koulutuskentälle jäävä asia, vaan se on ihan samalla tavalla arkielämässä läsnä. Whippetistä ei paimenkoiratyyppistä ohjaajakeskeistä työmyyrää saa, eikä missään nimessä pidäkään saada. Whippet on vain whippet. Mutta olipa rotu mikä tahansa, liika pehmeys, surkea paineensietokyky ja toimintakyvyn puute on varmasti pahinta, mitä voi olla. Niin, ja sitten se eroahdistus taijokusentyyppinen ”oirehdinta”, jota tuntuu kohtuullisen paljon rodun piirissä olevan..ei voi olla toivottu ominaisuus.
Jotenkin tuntuu, että kun aletaan puhua whippetin luonteesta, ihmiset suorastaan kauhistuvat ja ymmärtävät ihan väärin, jos joku erehtyy mainitsemaan, että siihen ”luonteen lujuuteen” (en keksi tuohon parempaa termiä, koska kova-sanaa ei kannata käyttää, koska sesevasta väärin ymmärretäänkin.. :D) pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Tuntuu, että asia ymmärretään heti niin, että nyt whippetistä ollaan tekemässä palveluskoiraa tai mitä tahansa muuta, mitä se ei ole, hyi-hyi-ei-ei. Eihän siitä ole kyse laisinkaan, vaan siitä, että se rotu / ne elikot siellä rodun sisällä olisivat niitä mukavia, helppoja koti- ja/tai harrastuswipukoita. Että niiden pää kestäisi vähän painetta ja ihan reippaasti elämää!
Whippet on niin ihana rotu ja haluan whippetejä harrastuskaveriksi jatkossakin (myös muuhunkin kuin näyttelykehään ja juoksikisoihin), joten minusta olisi mahtavaa, että rotu olisi terve myös pääkopaltaan. Smooth & sound -pinnan alla sopivasti kovuutta ja paineensietokykyä. Yhden pehmiksen ja yhden koviksen kanssa eläneenä ei tarvi montaa kertaa miettiä, kummanlaisen haluaisi seuraavaksi. Ja sitä seuraavaksi, ja sitä seuraavaksi. –” :)
Suosittelen lämpimästi MH-luonnekuvausta kaikenrotuisille koirille. Luonnetesti on kohtuullisen raaka paikka, mutta luonnekuvauksessa asiat ja tapahtumat käsitellään paljon ”pehmeämmällä” otteella.
Voisin jatkaa papatusta aiheesta vaikka koko yön.. Mutta tähän loppuun totean vain, että MH-luonnekuvauksen tiimoilta Vanjan arvostus nousi vielä muutaman pykälän (jos mahdollista :D) meikäläisen silmissä, sillä niin kovasti kunnioitan koirassa sitä, että kalikat pään sisällä ovat kutakuinkin oikeassa järjestyksessä, eikä maailmassa oikein mikään asia pysty sitä tasapainoa järkyttämään.
Ugh. Olen puhunut jälleen. :D
***
MH-LUONNEKUVAUS 8.6.2013
Ja muistin virkistämiseksi Vanjan luonnetesti 10/2010
Myös Onnin luonnekuvaus löytyy YouTube -videoistani
PETKUHUIPUTUS 