Meillä harrastevälinevarustelu senkun vain villiintyy ja nyt on päästy pelaamaan omien pujottelukeppien kanssa. Tuttavan suosituksesta ostin kokeeksi maahan tökättävät kepit; 12 keppiä säilytyspussissa + naru, johon merkitty 60 cm keppiväli (asennusta helpottamaan) oli tarjouksessa Zooplussalla viitisenkymppiä. Epäilin vähän, miten mahtavat ylipäänsä pysyä pystyssä, mutta loistavasti pysyvät! Minun koirani, kun eivät paljon keppeihin nojaile, ei näissä ole mitään heikkoa. Kulkevat kätevästi mukana ja saa helposti vaihdeltua keppien määrään 2 – 12 -välillä, mikä onkin tärkeintä, koska harvemmin on tarvista höylätä montaa kertaa koko 12:n kepin sarjaa. Loisto-ostos!
Nämä kepit yhdistettynä Clean Runin nakkimaattiin ja Calming Treat Capsuleen, eli kumiseen ”kapseliin”, jonka voi heittää jahdattavaksi, ja jonka sisälle saa nakkiloisia, ovat nostaneet kotiharjoittelun aivan uudelle tasolle! E-heh! :D
Juhannuksenpyhinä on ollut oikein hyvää aikaa – kotikotona myös oikein sovelias piha – tehdä lyhyitä ja ytimekkäitä pujotteluharjoituksia. Alkuun uusien keppien tuominen kotipihalle oli koirien mielestä todella merkillinen juttu ja näytti, etteivät ollenkaan tajua, että tässä olis tarkoitus pujotella. Mutta äläpä mittään, muutamAn kerran vein hihnalla läpi ja jutun juoni aukesi.
Ensialkuun keskityin vain lähettämään helposta avokulmasta kepeille (keppejä 6 tai 8). Sekä Dima, että Vanja luistelivat perinteisesti toiseksi viimeisessä keppivälissä. Välillä meinasi jo epätoivo iskeä, etenkin Vanjan kohdalla, kun tuntui, että toistoja on tehty
varmaan sata, eikä se vaan kertakaikkiaan aio pujotella viimeisiä välejä.
Kummankaan koiran kohdalla kyse ei ole osaamisesta. Aivan varmasti ne tietävät, että pujottelu suoritetaan loppuun saakka, vaan kyse on viitseliäisyydestä ja ennen kaikkea malttamattomuudesta.
Tässä kohtaa täytyy huomauttaa, miten hyvä on, että harjoitusta voi tehdä vaikkapa vain neljällä tai kuudella kepillä, koska aika raakalle tuntuu, että koira lähetetään kepeille, se suorittaa hienosti 10 keppiä, tekee virheen viimeisessä välissä, eikä saa mitään palkkaa. Se on kuitenkin tehnyt jo niin monta asiaa oikein lähtien siitä, että se on itsenäisesti lähtenyt suorittamaan vaikean esteen! Ainakaan minun koirani eivät kestä sitä, että erehdyn kesken pujottelusuorituksen niitä ”torumaan” – pian ne eivät ”uskalla” lähteä ollenkaan yksin suorittamaan, koska eivät ymmärrä, missä kohti tekevät väärin. -Siinäkö, kun lähtevät etenemään? Vai missä?!
Siksi oli niin vaikea treenata targetilla ennen nakkimaattia. -Kun olisi halunnut palkata oikeasta suorituksesta heti, eli pitää nakkia valmiina keppien päässä alustalla, mutta se ei onnistunut, koska pääsivät yhtälailla palkaamaan itseään väärästäkin suorituksesta. Jos
erehtyi huutamaan ei, kun koira oli ansaitsemattaan menossa palkkaamaan itsensä, kohta kukaan ei uskaltanut edes lähteä pujottelemaan itsenäisesti, koska eivät ymärtäneet, mitä tekevät väärin. -Jep. Olen joka toisessa postauksessa leuhkinut, kuinka olen tehnyt koirieni kanssa kaikki mahdolliset virheet. Siis myös tämän. MUTTA ONNEKSI olen huomannut virheeni ajoissa ja ehtinyt vielä sen korjaamaan! :)
Mutta takaisin varsinaiseen asiaan. Sinnikkäästi ja hermostumatta (MINÄ?!) jatkoin kepeille lähettämistä. Pysyin rauhallisena ja annoin Vanjan tehdä virheitä. Ja yhtäkkiä työ alkoikin tuottaa tulosta! Ensin Vanja teki yhden oikean suorituksen (ja sai tietysti palkkansa), väliin muutama väärä, sitten taas oikea ja niin edelleen ja pikkuhiljaa virhetoistojen määrä väheni ja väheni. Eli Vanja itse ymmärsi, mistä palkka tulee ja mistä ei ja sekös vasta kannusti oikeaan suoritukseen! Ihan mahtista!
Nimenomaan tällaisessa tilanteessa nakkimaatti on totisesti lunastanut paikkansa; minä en eleillä ja kielloilla puutu väärään toimintaan ja koira saa (joutuu) itse pähkäillä ja ratkaista, MIKÄ ON KANNATTAVAA. Väärästä toiminnasta nakkiluukku pysyy kiinni ja oikeasta toiminnasta luukku aukeaa. Toisin sanoen, minä vain lähetän kepeille ja joko painan tai olen painamatta kaukosäätimen nappia ja joko kehun tai en virka mitään. Eiliset pikkutreenit olivat alkutahmeuden jälkeen todellinen onnistuminen. Päässä alkoivat kaikua marraskuiselta W.A.W. – Whippet Agility Weekendiltä Heinosen Sarin sanat ”TEE.SIITÄ.KOIRALLE.KANNATTAVAA.TOIMINTAA!”, ja näköjään vasta nyt ymmärsin asian kunnolla! Jee! :)
WM-testaa..
(lupaan, että alan jatkossa peittämään tuon allekirjoittaneen kammottavan kimityksen ja hölinän musiikilla… :P)
Tänään aloitettiin harjoitus 8 kepin pujottelulla, mutta kun se sujui niin hyvin, pudotin keppien määrän neljään ja teimme muutamia harjoituksia vaikeista aloituskulmista, nollakulmasta ja reilusti ”miinukselta”. Treeni meni aivan uskomattoman hyvin kummallakin koiralla ja nyt voi jo sanoa, että ne ihan oikeasti ymmärtävät pujottelun funktion! Jospa tässä pikkuhiljaa saadaan varmuutta suoritukseen, kun välillä treenataan hallilla ja välillä omilla kepeillä paikkaa vaihdellen.
Onnistuneen treenin pälle voi nakerrella vähän luita..
KULUUHAN SE JUHANNUS NÄINKIN.. JA HYVIN KULUUKIN! :)
PETKUHUIPUTUS 