Vanjassa vara parempi <3

Vanja nauraa

Koko kevään ajan meillä oli huoli. Kova huoli VaNdaalista, jonka yhtäkkiä tajusin olleen jo pitkän aikaa epänormaalin vaisu. Treeneissähän sellaiset käy ilmi, ei niinkään täällä kotiarjessa, niin nytkin.

Helmikuussa tunnustin lopulta itselleni, että koira ei ole kunnossa. Ei ole ollut sitten marraskuun. Koko porukka sairasti kyllä kennelyskänkin maaliskuussa ja lisäksi Vanjalta löytyi violetti kulmuri samoihin aikoin (eli todennäköisesti jotain hittiä saanut), mutta eivät ne selittäneet kuukausia sitten alkanutta apatiaa.

Tutkittiin verta – kaikki arvot, kuin oppikirjasta, tutkittiin kilpparia – arvot hieman alakanttiin, mutta niin vähän, ettei (etenkään vinttikoiralla) vielä voi lukea miksikään vajaatoiminnaksi. Tutkittiin virtsaa, eturauhasta, tulehduksia.. ei mitään. Vanjalta on kuvattu vuosi sitten, 5-vuotiaania, selkä, lonkat ja kyynärät, ja kaikki oli priimaa, joten luusto-osastollakaan ei kaiken järjen mukaan mitään isompaa pitäisi olla (toki traumaperäiset asia erikseen, mutta muuten). Hierottiin useaan kertaan ja käytiinpä osteopaatillakin, mutta eipä siellä mitään ihmeitä, ihan normaalia lapojen seudun ja lanneselän kiristyksiä, jotka ovat varmastikin ihan puhtaasti agilityrynkytyksestä johtuvaa. -Olin jo ehtinyt miettiä, josko marraskuin kaurisralli ja voltti niskojen kautta kerien, olisi saanut aikaan jotain isompaa vääntöä rankaan.

Otin sitten lopulta tuttavan suosituksesta yhteyttä Kolehmaisen Marjutiin / Rosa Canina, ja käytiin Vanjan kanssa Marjutin luona ”näytillä” ja juttelemassa asioista; myös niistä isoista muutoksista, joita meidän ja Vanjan elämässä oli sitten marraskuun tapahtunut; rakennusprojekti, treenien väheneminen, muutto, Tolstoin poismeno.. melko isoja asioita. Marjut kertoi hoitaneensa useampaakin koiraa, joille perheenjäsenen lähtö (kuolema, muutto..mitä tahansa) oli aiheuttanut kuukausien ikävän ja masennuksen. Päätettiin sitten kokeilla myös kukkatipat, koska haittaakaan niistä ei ole, ja halusin tietysti tehdä kaikkeni, että VaNdaali saadaan takaisin.

Ja elähän mittään, parin viikon sisällä alettiin nähdä tuttuja VaNdaali-pilkahduksia, erityisesti aamuisin, jolloin Vanja tulee minut herättämään. Merkityksellistä oli, millä tyylillä herättäminen tapahtui. Välillä talvella se ei välttämättä tullut ollenkaan, tai jos tuli, se saattoi kävellä huoneeseen, heilauttaa häntää ja palata sitten omalle pedilleen nukkumaan.  Sen sijaan nyt Vanja taas muutamina aamuina porhalsi pirttiin oikein kunnon teputusravilla ja alkoi kuulua tuttua vouvotusta ja jopa haukahduksia, en meinannut pysyä housuissani siitä ilosta, että VaNdaali-ukkeli näytti olevan kovalla vauhdilla tulossa takaisin! <3

Pari viikkoa kukkatippojen aloittamisesta kävi kaksi selkeästi huonompaa ja vaisumpaa päivää, mutta sen jälkeen piristymisen tahti olikin sitä kovempi. Voisi siis kuvitella, että tuossa kävi se hetkellinen taantumisen vaihe, joka käsittääkseni moneen lääkitykseenkin liittyy, ennen kuin toipuminen lähtee kunnolla käyntiin.

Olin viikkokausia murehtinut ja huokaillut huolesta soikeana ja enpä tiedä, kuinka paljon oma mielialani oli vaikuttanut koiraan noiden viikkojen aikana. -Todennäköisesti jonkin verran. Päätin taas muuttaa omaa asennettani ja ajattelin, että odotellaan vielä toukokuun lopun sydänultra ennen kuin julistetaan mitään, mutta siihen saakka eletään, kuin olisi vimpan päälle terve koira käsissä. Lisättiin aktiviteetin ja liikunnan (irti rallaamisen) määrää, olin itse iloinen ja onnellinen sen kanssa treenatessani, ja kukkatippoja jatkettiin samalla annostuksella. Huhti-toukokuussa käytiin muutamia kisojakin ja niissäkin uupumuksen merkit alkoivat olla tipotiessään. Toukokuun puolen välin paikkeilla, noin kuukausi kukkatippakuurin aloittamisesta, pystyin sanomaan ensimmäistä kertaa kuukausiin Vanjan olevan _täysin_ oma itsensä; iloinen, aktiivinen, riehakas, reipas ja VAPAUTUNUT, niin kuin iso taakka olisi lähtenyt harteilta. Eli Vanja oli taas ihan VaNdaali. <3 Voi jes.

En toki heti uskaltanut odottaa tilan olevan pysyvä, mutta kyllä vain, takapakkia ei ole otettu tähän päivään mennessä, koettu on mm. piiiiitkä ja raskas kisareissu Saariselälle (3 päivää / 8 starttia), jonka Vanja kuitenkin klaarasi esimerkillisen hienosti, kukkatippapullon jämiä olen vielä antanut aina muistaessani, ja mikä tärkeintä, toukokuun lopulla Vanjan sydän ultrattiin TERVEEKSI. Eli minulla on mualiman hienoin VaNdaali, joka kaiken muun täyvellisyyven lisäksi on terve, ku pukki! <3

Pidin alusta asti löyhää päiväkirjaa, johon kirjasin ylös kaiken ”merkittävän”, eli sellaisen, joka herätti huomiota, ja noista muutamasta sivusta on kyllä helposti nähtävissä ”paranemisen” eteneminen, kun se saatiin alulle.

Mikä ikinä Vanjaa vaivasikaan, on nyt nähtävästi selätetty. Oletan, että koska terveydestä ei vikaa löydetty, Tolstoin poismeno ja kaikki sen jälkeiset suuret elämänmullistukset ovat hyvinkin voineet olla ”masennuksen” alulle paneva voima. Sitten sopivasti treeneistä tuli joulutaukoa ja pakkastaukoa ja sitä sun tätä, eli kaikki mukava harrastaminenkin vähän ikäänkuin lopahti (hetkellisesti) samoihin aikoihin. Viime keväänä koetun perusteella paikalleen jääminen ei ainakaan helpota Vanjan murheita, ja kuinka koira puolestaan piristyi, kun se sai taas enemmän aktiviteettia ja reipasta, vapaata liikuntaa (jänisajot mukaanlukien… :P ).

Ja jotain tuli taas opittua; älä ikinä pidä mitään itsestäänselvyytenä. Vaikea kuvailla sitä huolen ja hiljaisten itkujen määrää, kun maalailin piruja seinille ja kuinka olisin antanut mitä vain, että koiraystävä palaa ennalleen. Opin taas olemaan paaaljon, paljon kiitollisempi kaikesta siitä, mitä on. Lisäksi, mikäli jotain vastaavaa meidän tielle vielä tulee, on hyvin todennäköistä, että olemme jälleen yhteydessä Marjutin suuntaan. Skeptisyys tuli nakattua nurkkaan, ja vaikkei nyt kukkatipoilla olisi ollutkaan mitään tekemistä piristymisen kanssa, vähintään plasebo-vaikutus on ollut niin suuri, että kernaasti turvaudun siihen jatkossakin.  :)

Mutta nyt ei mietitä tulevia masiksia, nyt riemuitaan tästä päivästä yhressä! :)

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: