Koska helle vaan jatkuu, eikä mitään voi tehdä – niin ja Vandaali saikuttaa (eilen otin tikit pois, hyvältä näyttää) – olen keskittänyt tarmoni valmistautumalla sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun EI OLE ENÄÄ HELLETTÄ JA SAIKKUA, tapahtuviin treeneihin ja muihin touhuihin. :)
Löysin netistä ihan sattumalta todella hyvä MEJÄ-sivuston, jossa oli todella hyvin selvitetty MEJÄ:n ja eritoten ne kokeen perusasiat, jotka meitä kaikkia aloittelijoita tuntuvat niin kovasti pähkäilyttävän ja jännittävän. Kannattaa tsekata Mejä-Ylituomarit ry:n sivu ja tarkemmin sivu Mejä-tietoa. Sieltä löytyy sääntöjen ja tuomariohjeiden yms. lisäksi erittäin hyvät, selkokieliset ohjeistukset (ja vieläpä tuoreet sellaiset) myös kokeeseen osallistujalle:
- Koiranohjaajan toimintaohje ja oooi, miten mahtava
- Suunnistamistaidot, sekä uuuuuu, niin briljantti
- Ensikertaa MEJÄ-kokeessa -artikkeli
Oujea! Miks mä en näitä heti löytänyt!? :) Mutta ei se mitään, nytpä olenkin niitä innoissani tavannut.
Innoissani olen varautunut myös tulevien jälkien tekemiseen askartelemalla merkkejä. Kuitunauha on ihan jees, mutta pirun hidasta solmia ja kerätä pois. Ajattelin siis nopeuttaa muutamalla kourallisella pyykkipoikia ja laitetaan sitten kuitunauhaa, kun pyykkärit loppuu. Keväällä, kun lähdin iltamyöhällä ensimmäistä jälkeä tekemään, en löytänyt kuitunauharullia kotoa mistään ja meinasin jo hermostua. Sitten muistin, että onhan minulla monta metriä huomio-oranssia enstex-kangasta, jonka ostin joskus heijastinliiviaskarteluja silmällä pitäen. Suikaloin kankaan repimällä ja sainkin hyvän läjän kestäviä, kankaisia nauhoja, jotka taatusti erottuvat metsässä. No, löysin tietysti sitten heti myös kuitunauharullat, mutta eipä nämä kankaiset hukkaan mene. Nekin on hitaita solmia, mutta ajattelin kuitenkin käyttää ne hyödyksi ja ostin halvimpia muovisia (harmaita) pyykkipoikia, joihin meinasin kötsätä huomiokangassuikaleet kiinni, joko liimalla tai solmimalla. Kuulostaako riittävän nyhertämiseltä? -Kyllä vain! :D Mutta loppuu se metässä nyhertäminen, kun naps vaan, napsin pyykkipoikia näreisiin! Nii kerta!
Siinä nyhertäessä voi myös samalla haaveilla pääsystä syyskuun kokeeseen. :)
Myös agilitykisoihin (23.-24.8.) valmistautuminen on jo aloitettu. Koiran ollessa telakalla, valmistautuminen tehdään mentaaliharjoittein. Näin:
Minä.päätän.että.pujottelu.suoritetaan.loppuun.asti. Piste. ALLEVIIVATTU PISTE.
..mikäli kuitenkin Vanjalla on kanttia päättää toisin – niin kuin sillä on, niin
A) nappaan sen 21-kiloisen raitapaidan kylmän rauhallisesti kainaloon ja kannan radalta pois. Havainnollistettu tässä kuvalla (Ihan totta, itse piirsin!), jossa voit nähdä minun kantavan kainalossani vallatonta whippet-eläintä. Tätä voidaan toistaa esim. kahdella radalla.
B) Mikäli edellisellä toimenpiteellä ei ole vaikutusta kepeiltä karkaamiseen, voin kokeilla myös viimeisen välin tarjoamista. Josko aksasankari itte tulis ja korjais? Havainnollistava kuva alla.
-Nii-in, niin mä arvelinkin, ettet usko, että olisin ite piirtänyt!
Tätäkin olis mahis kokeilla kahdella radalla.
Niin, mää tiiän myös, mitä mieltä monet on kisoissa ”kouluttamisesta”, mutta me on jo kokeiltu se kotona ”kouluttaminen” ja nyt tarttee jo kokeilla muunlaista herättelyä.
2×2:sta jatketaan heti, kun tassu kunnossa ja uskallan päästää koiran hyökkäilemään lelun perään.
PETKUHUIPUTUS 
One thought on “Vemppanyherrystä ja mentaaliharjoitteita”