Vanjan kanssa on jatkettu kepittelyä ja tässä viikon takaisia reenejä. Olin kertakaikkisen tyytyväinen itseeni, sillä KERRANKIN osasin pitää treenin tarpeeksi lyhyenä ja Vanjan vire pysyi superhyvänä koko ajan. Kuten edellisessä itse itselleni totesin; panosta vireeseen, matalalla vireellä tehdyt oikeat suoritukset eivät vie Vanjaa asiassa eteenpäin. Yhtä nasevat oli Pirkon keinutreenit, joista raporttia tulossa myös.
Sen lisäksi, että osasin pitää treenin lyhyenä, tällä kertaa sattui vahingossa myös videokamera prikulleen oikeaan paikkaan; tästä vinkkelistä näkee, mitä ihan oikeasti tilanteessa tapahtuu. Ja hidastettuna vielä tarkemmin, wau! :D Palkkapurkki lähtee myöhässä (ja pari kertaa lipsahtaa väärästä suorituksestakin) ja väärään suuntaan, mutta hei kamoon, Vanja tekee tosi hianosti ja hyvin kestää vaikkapa sivuetäisyyden, vaikka odottaakin palkan lähtevän minun kädestä (siis ehtii jo kääntää katseen pois keppien lopusta), ei suoraan keppien ”jatkoksi”, niin kuin pitäisi, vaan sivuun. No, oukei, sen verran puolustelen, että kun vastassa on seinä, niin ei vaan osaa heittää palkkaa sinne suuntaan. Toisinpäin (putkea kohti) viimeinen toisto meni jo ihan hyvin. :) Mutta älytöntä, Jenska oppii!! Näin pieniä juttuja ja näin isoja AHAA-elämyksiä! Hyvä minä! :D
Häiriöharkkoja jatketaan, nyt vaan se häiriköiminen on aika laimeaa, kun jalkaterä on niin kipeä, ettei sitä uskalla oikein rassata. Huomenna röntgeniin ja onneksi lääkärin soittoaika on vasta maanantaina, niin lauantaina voi vielä kisoissa spurttailla vailla parempaa tietoa, kun kisojahan ei lasketa rasitukseksi. :P
PETKUHUIPUTUS 