Pirkon keinusotkus on aiheuttanut lisää pään raapimista etenkin parin viikon takaisten seuramestisten jälkeen, jolloin se teki tenän jopa omalla, tutulla keinulla. Nyt ei enää auta nakilla houkuttelu ja naksuttelu siitä, että kiipeää hitaasti ja vapisten akselin yli jännittämään lihakset piukkana, milloin lauta laskee. Jossain vaiheessa näytti jo paremmalta, kun pidin nuuskarasiassa heekkuja laudan päässä ja se jonkin verran auttoi koiraa, mutta ei liikearistelusta näköjään silläkään päästä. Joskus muinoin, kun sama ongelma putkahti yhtäkkiä pintaan, riitti, että treenasin alas lasketulla keinulla, portaittain sitä nostaen, ja tadaa, helppo juttu, keinu alkoi taas sujua! Mutta se kortti on nyt näemmä käytetty.
Tutkiskelin internetsin ihmeellistä maailmaa ja onhan sitä vaikka minkälaista vippaskonstia keinun opettamiseen. Asiaa pähkäiltyäni päädyin siihen ajatukseen, että lähdetään takaperin liikenteeseen ja tehdään siitä laudan kippaamisesta kiva homma, mutta ei akselin päällä seisten. Se on liian pelottavaa. Yritetään saada Pirkko uskomaan, että laudan rämäyttely – ja se, että se lähtee hallitusti jalkojen alta – on Pirkon vallassa. Ja että se saa itse kipata laudan, eikä päinvastoin odottaa, että lauta lähtee alta. 2o2o:t unohdetaan tässä vaiheessa kokonaan. Sitä voidaan hinkata myöhemmin, mutta ensin täytyy saada pelko pois laudalta.
Tässä ekassa pätkässä näkyy, miten paljon laudan nokkaan kiipeäminen jännittää. Videolla ei näy tietty kaikki, mitä on kokeiltu ja vaikka se mielellään tarjoaa keinua, se mieluisuus loppuu vähän ennen akselia tehtiinpä alastulo miten tahansa; a.) lauta vapaasti kipaten tai b.) lauta avustetusti, eli hidastetusti, kipaten tai c.) lauta ei kippaa ollenkaan ja keinulta tullaan kainalokyydillä pois. Jännitys oli pois vasta sitten, kun keinu oli laskettu kokonaan alas, siis pelkäksi ”mykäksi”, tyhmäksi laudaksi. Pöytä laudan päässä tuntui hieman auttavan asiaa. Kai se jotenkin lievensi sitä korkeanpaikan / korkealta laskeutumisen pelkoa. Eihän yläpää edes kovin korkealla ole, kun keinu on alimmassa asennossaan, mutta silti..
Seuraavalla kerralla lähdettiin tekemään keinun kanssa tuttavuutta kokonaan uusiksi, naksutellen vähän kaikkea keinukontaktia. Kunhan nyt on kivaa. Treenistä tuli vähän turhan pitkä, mutta ihan mielissään Piude maggaraa söi. Naksuhan on sille kiva juttu.
Tämän tiimoilta on naksuteltu myös kotona erilaisia juttuja; Post It-lapun läpsimistä lattialla, kaapin oviin jne, sekä tasapainotyynyllä temppuilua. Otin hallille yhden tarralapun varalta mukaan, sillä arvelin sen auttavan, kun asia on tuttu ja Pirkon ei niin paljon tarvi miettiä, mitä olen pyytämässä. Tarralapusta nyt ei sen konkreettisempaa hyötyä ole, kun Pirkko tykkää tarjota etutassuilla läimimistä muutenkin, mutta jotenkin tuo naksu ja siihen liittyvät targetit, tarralaput, kannet jne. aiheuttaa sille aina niin positiivisia assosiaatioita, että ne tuntuvat helpottavan vähän jännässäkin tilanteessa, kun ajatus ohjautuu automaattisesti jeejee -asioihin. Näin mä luulen – vai kuulostaako ihan hölmöltä?
Joka tapauksessa kolmas treenikerta meni ihan mukavasti ja asia tuntuu edistyvän. Tämä treenikerta oli iloinen ja lyhyen napakka. Muutama toisto, leikkiä ja putkirallia, taas muutama toisto ja leikkiä ja putkirallia ja sitten veks. Pirkko oli tosi hyvällä fiiliksellä. :)
Neljäs treeni tehtiin viime tiistaina. Siitä videota ei ole, mutta oikein hyvällä otteella tehtiin muutama toisto molemmin puolin siten, että ohjasin hyppäämään sivusta laudalle ja suorinta reittiä pois. Pirkolla on keinun nousu niin syvällä ajatuksissa, että vaikea saada se uskomaan, että voidaan hypätä kyytiin laudan sivusta ja kipaista suoraan alas. Se yrittää melkein joka kerta ensin ylämäkeen :D, mutta nyt sille alkoi kirkastua tuo uudenlainenkin ajatus.
Yritän tässä parhaani mukaan sotkea näitä bongaamiani ”Jungle Gym Teeter” ja ”Bang game” -tyyppisiä ajatuksia. Ne tuntuvat tällä hetkellä riittävän erilaisilta toimenpiteiltä, kun vanhaan ei voida palata.
Voihan tämä olla taas ikuisuusprojekti ja Pirkon tapauksessa ei olis mikään ihme, vaikka näillä monilla, monilla toistoilla oltaisiin jo saatu naksuteltua jännitys niin syvälle, ettei se koskaan tule tekemään keinua iloisesti ja ripeästi. Ja voi olla, että vaikka asia nyt saataisiin jotenkuten hallintaan, yksi huono kokemus vaikkapa kevyemmällä keinulla jossakin kisaradalla, voi räjäyttää tilanteen uudelleen. Mutta täytyy nyt kuitenkin jotain yrittää, ettei kokonaan tarvitse kisahaaveita unohtaa. :)
PETKUHUIPUTUS 