Tänään tehtiin Pirkon kans aivan mielettömät reenit! En melekeistä pysty uskomaan, että ihan oikeasti on vielä mahis, että Piuden aksaliekki saadaan syttymään. Onneksi en vielä menettänyt toivoani. Ja onneksi otin konstit käyttöön, kun keinot loppui.
Pikkusenhan se vielä meinaa käkkärikahvasta kiinni pitää, mutta onhan tämä aivan valtava harppaus siihen nähden, miten talvi ollaan taisteltu sen epävarmuuden kanssa. Toivo elää, että aksa-Pirkko saadaan takaisin. Jes!
Ja vielä sekin, että lelukin taas kelpaa, vaikka välissä Pirkko näytti olevan varma, että saa selkäänsä, tai ainakin polttaa suunsa, jos koskee leluun. Lelukin siis piti opetella takaisin palkka-arsenaaliin. Ja nythän se sitä retuuttaa, kuin näätää konsanaan.
T-U-U-L-E-T-U-S on päivä sana! :D
Molenniikkauhiailone!
PETKUHUIPUTUS 