On se eto kampe! * Kisakuulumisia *

Kisakuulumisista toki tärkeimmät ensin:
Meidän Julmanjärven Jeeveli, eli Pirkkovaan, on kolmosluokkalainen!! Jihuuuuuu!! Kuulitteko, KOLMOSLUOKKALAINEN!
Ihan uskomaton juttu kuukausien tahmaroinnin jälkeen. :O Ja ihan uskomaton juttu pystykorvan kanssa. Eikä silti tiukkaakaan, kun tuulen suunta – ja Pirkon herneiden asento – osui oikein. :D

Pirkko oli niinkin iskussa sunnuntaina KSTK:n kisoissa Kajaanissa Mika Moilasen radoilla, että olis työntänyt triplanollan, jos ohjaaja olis sen sallinnut.  Hyppäriltä siis nollavoitto, toiselta agiradalta hoputin liikaa kepeillä ja Pirkko luikasi toiseksi viimeisestä keppivälistä putkeen, hylsy siis, ja viimeisellä agiradalla taas nollavoitto. Hirveällä räpellyksellä ja rynkytyksellä, mutta nolla se on rumakin nolla! Tuomariakin nauratti ja hän sanoikin palkintojenjaossa, että rata oli hyvin taisteltu, hän tykkää kun taistellaan kunnolla loppuun asti.

Aivan käsittämätön fiilis. Ihan hirmuinen agilitykevät meillä. Taas jonkun mielestä no-big-deal-juttua, mutta kuten aiemmin olen sanonut, Vanjan nousu kolmosiin oli meille henkinen valioituminen ja nyt ollaan saatu todella hyvällä fiiliksellä harjoitella kolmosen ratoja ilman mitään paineita. Ja nyt perään Pirkko, kaikkien ongelmien jälkeen. Ja Pirkko tuntuu parantavan, kuin sika juoksua – jos vain saadaan pidettyä Hänen Erikoisuutensa fiilis tällä tasolla, mitä se on kevään ajan ollut. Pirkon kanssa joudutaankin oikein kunnon höykytykseen jo reilun viikon päästä, kun lähdetään vuoden verran täpinöissään odotetulle Saariselän kisareissulle. Tarjolla on Jenskalle koirineen 16 starttia, joten eiköhän siinä saada vähän lisää tuntumaa kolmosen ratoihin. Uppeata uppeata.

Pirkko on nyt ollut jopa niin avomielinen, että on ollut kaksi kertaa ohjatuissakin treeneissä, eikä ole paineistunut, eikä heittänyt reenejä sikseen. Melekonen reenari.

Videokameraa en muistanut kenellekään ojentaa, mutta onneksi on valveutuneita ystäviä, jotka tuosta noin vaan kyselemättä ja oma-alotteisesti taltioivat toisten ratoja, vaikka sitten edes kännykällä. Tuhannet kiitokset videoista Miia!

No, sitten meidän Vanikka. Vanikan kisoisatakaan en ole muistanut raportoida. Eikä niissä sinällään ole mitään raportoitavaa 10479167_10206681966711660_3673794275213125671_oollutkaan, muuta kuin että tosi tyytyväinen olen ollut Vanjan edesottamuksiin ja vauhtiin. Ekat kolmosen kisat oli whippetien agilitymestaruuskisat Maalahdessa / Maalahdella (kun en tiedä, miten pitää kirottaa, niin kirotetaan sitten molemminpäin), PAWSilla, jeesuksen kaukana, mutta pitihän sinne ajaa kerrankin mestaruustaistoon. Hylsyjä ropsahteli mestaruuskisoista ja näin ollen ilman tuloksia niissä jäätiin, mutta kolmas – mestaruuden ulkopuolinen rata – onnistuttiin räpistelemään läpi ilman ratavirheitä. Ja voitettiin. Ja saatiin tuhrattua jopa reilu sekka yliaikaa. Mutta ei hitto, ihan oikea agilityserti oli sekunnin päässä! :O Jos Vanja ei olis kaatunut putkessa tai jos mulla ei ois tullut hetkellinen aivopieru ja yksi valssi jäänyt pyöräyttämättä, me oltais kevyesti menty alle ihanneajan, ja vahingossa saatu se serti. :D Mutta en tuosta jaksanut harmissani olla, kun ei ole valiohaaveita, eikä muutakaan pinnistystä. :) Sitäpaitti ollaan ihan melekein julukkiksie, kun ASB-lehti oli meidät noteerannut. Ni-hah. Eijalle kiitos tästäkin muistosta. :D

11066535_10206406021053191_8989503592362465816_n
© Eija Lähdesmäki    *Huom! Vanja valitsi palkinnoksi pinkin hihnan PIRKOLLE <3 Gentlemanni, sano!*

Helatorstaina käytiin Iisalmessa Sawon Tassuilla kokeilemassa, miten jaksetaan kokonaista neljä starttia samaan vetoon. Hyvin jaksettiin. Teilerin Timolla oli oikein mukavat ja mentävät radat, kepeillä hieman haastetta, mutta Vanjalle 10 pistettä 100% keppionnistumisista. :)  <3 Ekalta radalta väärä rata, työtapaturmahylsy. Tokalta radalta samoin. Kolmannelta agiradalta saatiin yksi kieltovirhe ja lisäksi muutama sekka yliaikaa, kun päädyin halaamaan :sydän: rakasta :sydän: koiraani kesken radan (mistä muuten tuomari EI antanut virhettä :D ). Ja viimeinen, hyppäri, suhautettiin nollalla läpi ja aikakin mukavasti about 8 sekkaa alle ihanneajan. Olin kertakaikkisen tyytyväinen päivän suorituksiin ja Vanjan vauhtiin, vaikka tuloslistalla ei niin kasevalta näyttänytkään.

Nyt sitten suunnataan katseet kohti Saariselkää ja sitten Oulun SM-kisoja. -Kyllä, luit ihan oikein! Meiltä lähtee Vanja HiFin maksi-joukkueeseen ja Pirkko hengaa varakoirana medijoukkueessa, wohoo. Ja se on muuten ihan hirween siistii.

Ja sitten jäädäänkin ihan ansaitulle huilitauolle, jotta syssymmällä jaksetaan taas painattaa. Tästä starttaa Vanjan viimeinen agilityvuosi, näin olen itselleni luvannut. Tavoitteena on siis edelleen 1. pitää ikääntyvä VaNdaali iskukunnossa, 2. treenata hyvin, 3. kisata sopivasti, 4, tehdä parhaansa ja 5. pitää yllä tämä hieno fiilis. Näitä tavoitteita kohti aurinkoisin mielin, mars! —-> :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: