Huijjaa, monta päivää on yritetty toipua viikonlopun agiriennoista Saariselällä, mutta ei vain näytä univelka kuittautuvan millään. Reissussa oltiin taas mahtavalla porukalla ja kotiin ei ois haluttanut palata, vaan jatkaa ja jatkaa kisailua.. Ja nyt tietty katse on jo kohdistunut vuoden päähän, 2016 Yöttömän Yön huippuhäppeninkiin! :)
Pirkko korkkasi kolmosen radat ja pirkkomaiseen tyyliin suoritus oli hyvin ailahtelevaista. :D Välillä turbo p*seessä ja välillä niin tahmeana, että sama, kuin olisi purkkaa kiiskonut pitkin kenttää. Mutta kuitenkin, kaikesta huolimatta nollat oli niinkin lähellä, että perjantailta 5 vp viimeisen keppiväli korjaamisesta. Aikakin oli nipin napin alle ihanneajan.
Ja lauantaina, kun Pirkolla oli meno päällä, Jenni ohjaamalla ohjasi yhden ylimääräisen hypyn lopussa. Autsssaakeli. Ihan samalla hetkellä, kun ohjasin sen hypylle, tajusin jo, että tämä ei muuten kuulunut rataan. Vauhti oli ihan ok, eli aika olisi ihan varmasti riittänyt. Tehtiin myös yliaikainen nolla sunnuntain kurakelissä ja kaiken kaikkiaan koko viikonloppuun taisi mahtua yksi ainut hylsy, eli kyllä se pystyy, kun se vaa haluaa. :) Reissuväsymys oli ehkä merkittävin tekijä Pirkon purkkailuissa ja se hänelle anteeksi annettakoon.
Pujottelua alamme nyt reenaamaan tosissaan. Se on tosi hidas, kun Piude miettiin niin tarkkaan suoritusta, ettei vaaaaaaan tulisi virhettä. Aletaan kuudella kepillä ja nakkiautomaatilla reenata vauhti uusiksi.
Vanjan kanssa jännitin tosissaan, missä merkeissä viikonloppu menee, koska _jotain_ sattui edeltävän viikon perjantaina ja se alkoi ontua toista etujalkaa melko ravakasti. Pidin Vandaalin täyslevossa koko viikon – eli hihnassa pääsi vain tarpeilleen – ja myöhään torstai-iltana vein sen hallille varovasti kokeilemaan, miltä tilanne näyttää. Tilanne näytti ihan hyvältä ja niin Ronsukin pakattiin perjantai-aamuna Multijetin kyytiin ja aloitettiin reissu kohti Lapphia.
Perjantain ekalta radalta se sai heti pöläytettyä nollan. Ja koskapa tuntui niin hyvälle, ja koskapa olen varovainen, jätin perjantain toisen startin suosiolla pois. -Että katsellaan, mikä on lopputulema spurtin ja levon jälkeen..
Muutenkin olis ollut taas nollia tarjolla enemmänkin, mutta en niitä halunnut, vaan halusin sössiä parhaani mukaan koirani hienot yritykset. :D Lauantaina puomilta kontaktivirhe, kun juosta jolkottelin vain läpi. Ja sunnuntaiaamuna kamala kuralääseikössä unelmahyppäri – tai siltä sen ainakin tuntui, mutta videolle ei tallentunut – jossa kielto VIIMEISELLÄ esteellä, kun en vain katsonut olan yli koiraan. Kun juoksin vain. Aijjai, Jenni. Mutta sillä radalla tuntui ohjaukset onnistuvan ja mielestäni tein hyvät ohjausvalintaratkaisut ajatellen OMAA KOIRAANI, enkä sitä, miten kaikki ne-paljon-osaavammat tekivät. :D Ja olen ihan varma, että niillä vinkauksilla sain muutamat piiitkät kaarrokset ja moooonet sekunnit nipistettyä pois. Nolla meni ja hylsy tuli, mutta olen silti tyytyväinen!
Harmillisesti Vanjan ratoja tallentui vain kaksi, joista toinen ihan hölmöilyksi mennyt hylsy. Tällä hetkellä Vanjan hyvät tulokset estää vain ja ainoastaan ohjaaja. Napakasti kartturoimalla VaNdaali menee just niinku pitää ja se kyllä osaa! <3 Eli Jenskalle potku persauksiin ja homma haltuun.
Saariselällä kisatunnelma on kyllä niin kerrassaan uniikki, että siellä ei kertakaikkiaan voi murjottaa. Noh, kyllä sinnekin tuntui muutamia eksyneen, siis joilla hikipanta oli unohtunut kotoota lähtiessä vähän liian tiukalle (selän takana ei kannata arvostella ihan hirveesti, ihan hirveen isoon ääneen). Mutta annetaan heidän kaikessa rauhassa lillua omassa, niin sanotussa erinomaisuudessaan, eikä kerrota, että sellainen pöhkyily on ainakin tällaisen kainuulaisen persjalan mielestä lähinnä huvittavaa. Ei siis vakavastiotettavaa, vaan huvittavaa. :P Enivei meillä oli superviikonloppu ja olen NIIN tyytyväinen koiriini, vaikkei tulokset taas kaikistellen sen puolesta puhukaan. Kiitos myös reissuseura, team Multijet. Vaikka vilpoinen sää hieman söi flowta, tai rajoitti sen nauttimista, olihan siltikin taas huikea reissu. :D
Kuviakin ehdin räpsimään joitakin satoja. Onneksi isompi kortti unohtui kotiin. En ois muuten ikinä tolkustunut käymään näitä läpi. Kuvia löytyy Googlettimesta
Ja eläviä kuvia tubettimesta:
PETKUHUIPUTUS 