Tasan kuukausi agilitytaukoa (pl. se yksi kotikisastartti) takana. SM-kisoihin asti jaksettiin puristella, vaikka kevyttä turnausväsymystä alkoi jo toukokuun lopussa olla ilmassa, ja SM:ien jälkeen sitten lösädettiin ja väsähdettiin täysin. Vanjastakin – ennen kaikkea vauhdeista – näki, että alkaa vähän puuduttaa koko kevättalven kova treeni- ja kisaralli. Hyvinhän se teki, mutta se paras veto oli pois. Niin minultakin. Nyt ei olla ajateltukaan agilityä kuukauteen, joka tuntuu ainakin puolelta vuodelta, ja voin sanoa, että tauko on tehnyt vain ja ainoastaan hyvää. Toissailtana käytiin Piuden ja VaNdaalin kans piiitkästä aikaa hallilla pärtsäilemässä ja oli meillä kyllä NIIN kivaa! Pidettiin hauskaa, naurettiin, mölistiin, kiljahdeltiin ja temppuiltiin maailman parraitten tovereitten kanssa. Mahtavaa, että viikkotreenit jatkuu taas ensi viikolla, nyt kun on taas superhyvä fiilis päällä. :)
Vielä tänäänkin on hyvä mieli, kun aikauduin lähtemään omatoimitreenaamaan, vaikka niin kehtuutti, eikä ollut oikein mitään ajatusta, mitä tehtäisiin, ja miten. Vanjankin naama oli niin leveässä naurussa, että ei ole pitään aikaan nähty. <3 Ja taitavahan se olikin; vahvisteltiin rengasta, joka on alkanut voivaltaa erityisesti kisoissa, mutta ei sitä hirveästi tarvinnut vahvistella, kun Vanja teki sitä hienosti joka kulmasta, läheltä ja kaukaa, ”pimeästä kulmasta” hakemalla, hiljaisesta vauhdista, kovasta vauhdista, vedättämällä ja lähettämällä, miten vaan. Etupalkalla toki, että tarte vilkuilla olan yli, mutta wautsi.
Ja ”sliding stop” -kontakteja, jotka se oli itse opetellut tauon aikana; täyttä laukkaa puomin loppuun ja tops tykkänään 2o2o ilman vihjettä. Siis Vanja itse oli opetellut asian kuluneen kuukauden aikana. Sama onnistui yhden muistutuksen jälkeen myös villi-vireessä. Wautsi.
Ja Pirkko teki neljää keppiä, lähetyskulmia, kuutta keppiä ja täysiä keppejä nakkiautomaatin vedolla lähetettynä ja vedätettynä, eikä tahmeilusta ollut tietoakaan. Maagiset 2 helppoa toistoa etupalkalla neljällä kepilla, ja vauhti palasi kepeille. Täydellä vauhdilla läpi pujottelun. Ja keinullahan se pojotti taas puolet ajasta odottamassa, että enkö voisi mennä sinne naksuttelemaan. Että vaikka Pirkon kans nyt agility ja kisaaminen jätettäis, niin näitä temppuilujuttuja (=esteharjoittelua) voidaan kyllä käydä tekemässä, koska hän näitä niin kovin rakastaa.
Ja nyt taas muistan, miksi jaksoin koko viime talven niin hirveästi reenata ja ryynätä.. -Siksi, koska se on ihan parasta ja koirien mielestä se on NIIN siistiä. Nyt jo itkettää, kun VaNdaalin, eli maailman parhaan harrastuskaverin kanssa aletaan jo olla näissä merkeissä loppusuoralla. En taho! Eikö voi aikaa pysäyttää ja jatkaa vain näin?! En halua uutta koiraa ja uusia ongelmia vaan haluan vain VaNdaalin ja sen hölmöydet ja sen kans kaikki hyperhetket ja superduperjutut. Sellaista VaNdaalin kanssa elämä ja reenaaminen on. Superduperjuttua.
Ei mulla tämän vakavampia tähän perjantaihin. :) <3
PETKUHUIPUTUS 