Igorin kanssa olemme siitä onnellisessa asemassa, että pääsimme mukaan TopTeamiin, pohjoisen ryhmään, kaudelle 2022.
Petjan kanssa olin TT:ssa kaudella 2017 ja varakoirakkona kaudella 2018, jolloin Petja loukkaantui ja agilityura päättyi. Noihin aikoihin liitty paljon kaikkea ikävää, hankalaa, negatiivista, masennusta, itsetunnon kanssa kamppailemista, kovia tavoitteita, väärää mielentilaa. Kaikkea paskaa. Joten voi helposti varmaan kuvitella, kuinka mahtavaa oli nyt hypätä Igorin kanssa tähän kelkkaan, täysin uudesta asetelmasta ja mindsetistä.
Kirjoittelen TopTeam -leirin ajatuksia vielä erilliseen postaukseen, mutta tähän nakkaan treenit ja niistä hajatuksia.
Marjon treeni, eka varsinainen ratatreeni.
Ekalla pätkällä Igoria jännitti ihan hirmusesti ja viereisen kentän äänet aiheutti isosti häiriötä. Rimoja tipahteli, eikä pystynyt oiken kuuntelemaan ja keskittymään. Teetin pieniä, helppoja temppuja, jotta pääsen palkkaamaan. Tehtiin vähän takaakierto hyppy haastavammasta kulmasta ja kovemmasta vauhdista. Se oli vaikea. Tai siis jatko siitä oli vaikea, kun en päässyt tarpeeksi edelle. Innipuoli meni paremmin ja tässä Igorkin alkoi jo rentoutua.
Valikoin radoista nämä tietyt Inni-paikat ja lisäksi putkirallin, jonka arvasin olevan vaikea. Nurkassa oleva mutkaputki oli taas haastava. Muuten olin tosi iloisesti yllättynyt, miten hyvin meni suoraan, eikä häiriintynyt minun liikkeestä pitkällä suoralla.
Toinen pätkä oli jo paljon rennompaa ja sellaista meidäntasoista. Eli viikonlopun tavoitteet saavutettiin tässä kirkkaasti.
Kurkisen Kimin treenissä olis ollut monta kutkuttavaa kohtaa. Olisin halunnut kokeilla alun 1-5 pätkää, ja varsinkin 1-3, kumman siivekkeen kautta olisi paras kierrättää, mutta tätä ei ehditty. Tehtiin sen sijaan 10– eteenpäin ja se meni tosi hyvin. sL-rengas tässäkin hienosti. Igor kuunteli tosi hienosti, ei mennyt kuppi nurin, vaikka häly ja häiriö oli suht kova.
Toisen pätkän alussa tuli sitten jotain putkea edeltävällä hypyllä. Joko 45 hyppykorkeus yllätti ja alkoi jännittää, tai väsy iski, mutta ei meinannut enää lähteä hypylle.
Vähän sama efekti, kuin edellisessa omatoimitreenissä, kun en saanut enää lopulla Igoria hyppäämään tiwttyjä hyppyjä vauhdissa. Jos se kielsi siksi, että ei jaksanut skarpata, niin hyvä. Parempi jos itse tietää, mihin kapasiteetti riittää. Jos tätä tulee enemmälti, voi miettiä tuleeko jostain kipeäksi. Mutta vasta on hierottu, eikä ollut mitään, eikä tästä seuraavassakaan treenissä ollut mitään.
Itseäni taputan siitä, että uskalsin ihan rohkeasti liikkua, mikä oli tässä ajatuskin.
Se piti muistaa että mahdollisimman kauan juostaan kädet sivulla ja ihan hetki ennen ohjausta vasta sohaistaan käsi sitä takaakiertoa ohjaamaan, koska kädet alhaalla juoksee kovempaa. 
Mutta Igor oli kummiskin tosi hieno ja työsti oikein mallikkaasti juttuja, joita etävalkassa on nyt talvella opeteltu!
Anskun @anskuni treeni.
Sunnuntain viimeisen treenin viimeinen koirakko oltiin me. Olin varautunut, että Iksu voi jo olla tosi väsynyt. Tässä rimat on matalalla. Mutta ei ollut väsynyt. Hirmu hienosti keskittyi ja teki. Alussa treenattiin vähän katseen siirtoa hypylle (1-2), joka oli haastava minun sivuetäisyyden ja viereisen kentän häiriön takia, mutta kerta etupalkalla ratkaisi haasteen. Tämäkin on sinun valkasta tuttua harjoitusta ja olipa hienoa saada siirrettyä se nyt haastavaan ympäristöön, ja vielä onnistua! 
Tästä olis ollut kiva vielä koittaa 12 hypyn jälkeen 13 ja 14, mutta ei ehditty.
PETKUHUIPUTUS 