Viime viikon agendalla oli Annin etävalkassa kilpailunomainen 20 esteen rata ja lisäksi samalle viikolle osui High Five Agility Teamin möllikisat.
Hassua, miten se kerrassaan alkaa jännittää, kun tutustut rataan, haet koiran ja sitten pitäisi vain ilman kikkailuja suorittaa. Ja vaikka olet hallilla ihan yksin. :D Monta kertaa piti syvään hengitellä, että pumpun läpätys rauhoittui.
Eka pätkä mentiin suoraan alusta loppuun ja Iksu lähti autoon tauolle. Mietin, mitä radalla tapahtui, mikä olisi pitänyt tehdä toisin, ja sitten mentiin uudestaan.
Ekalla pätkällä putosi 2. hypyn rima ja oma keskittyminen hajosi vähän siinä, kun ajatuksiin pyörähti heti ”mennäänkö sama hyppy uudestaan? Missä kohti mennään? Onko rima vaarallisesti?” Mutkaputkelle oli tarkoitus käskyttää putkeen sijasta läpi (tiukempi käännös putkesta), mutta unohdin. Igor ampasi putkesta pitkälle, eikä taipunut hypyn linjalle. Se korjattiin lennossa. Seuraavalla kiekalla kääntyi paremmin, itse vain pääsin seisovilta jaloilta huonosti liikkeelle, kun olin kalastelemassa koiraa hypyn toisella puolen.
Lyhyen, suoran putken jälkeen oli rengas ja vielä poikittainen hyppy, jonka löytäminen oli haastavaa kummallakin radalla. Näitä pitää ehdottomasti harjoitella!
Loppusuoran hypyt oli myös hankalat. Tuossa ehkä vauhtikin tekee sen, että Igor juoksee herkemmin ohi, kun skarppaa rytmittämään hyppysarjalle, varsinkin, kun meinaa olla kiire minun perään. Vastaava paikka on haastanut aiemassakin treenissä. Listalle siis tämäkin.
Mutta 20 estettä!!! 20 estettä mentiin kuitenkin aiiiika mukavasti. Siis 20 estettä putkeen ekaa kertaa. Ihan huippua!!
Lopuksi parsin vähän niitä vaikeita kohtia. Myös loppusuora onnistui ihan hienosti, kun keskityin ohjaamaan keskimmäisen hypyn.
..ja opin senkin, että Igor on aika noheva ottamaan koppeja (eteen lentävä palkka lopussa) ja lisäksi se vähän ärsyyntyy, jos ei ole oikea lelupalkka, vaan paska lelupalkka :’D…
Sitten perjantaina käytiin oman seuran epiksissä. Mölliradalla, rimat 40 cm. Pienet virheet, mutta ihan sairaan hienosti meni. Lähdössä odottelin katseen esteelle ja palautin kerran. Eniten ihastelin sitä, miten tosi vähän häiriöitä treenannut pikkukoira voi tuosta noin vaan ”kisahäiriössä” nakottaa lähdössä paikallaan ja lisäksi radalla kuunnella ohjeita, eikä langennut ansoihin.
Olen ihan saakelin ylpeä Igorista!
Meistä.
PETKUHUIPUTUS 