Uuteen vuoteen päästiin, muutot saatiin tehtyä ja etävalmennuksen pariin palattiin helmikuussa, 3 kk tauon jälkeen.
VKO 6 PERUSOHJAUKSIA
Olipa kivvaa! Itselle piti alkuun muistutella taas, että jennihei, mites ne katseensiirrot ja muut 
, ja parit paikallaanpysymisharjoitukset piti lähtöön tehdä, mutta siitäpä päästiin liikkeelle.
En tiedä, miten se hyppäsi 4. hypyn ekalla noin pieleen, että tönäisi siivekkeen nurin. Ois kiva nähdä edestä, katsoiko minua vai Heidin koiria. Jatkoin kuitenkin muutaman esteen matkaa, enkä jäänyt kauhistelemaan, koska vaikutti niin kuin ei olisi hoksannutkaan. Ja seuraavilla toistolla ei samoja ongelmia. Rimat 50cm.
Vähän meinasi persjättökohdassa mustilla numeroilla turhaumaa tulla, ja siinä toistim pari kertaa, kun toivoin että se malttaisi kuitenkin lukita hypyn, vaikka kontakti hetkeksi katkeaa. Hyvinhän se hypyn toki ottaa, kun itse malttaa odottaa lukituksen, mutta ei silti haittaisi vaikka aiemmin saisi persjätön valmiiksi. Ja valssit. 
Mutta ei tässä nyt mitään isompaa moitittavaa silti keksi minä. Oikein mukavasti Igor tauon jälkeen rallatteli. Tosi kivat pätkät, napakat, ja mukava kun saatiin tälleen kahta koiraa vaihdeltua, niin tulee just hyvät tauot automaattisesti!
Vähän se meinasi lepatella menemään, mutta en sitten jäänyt hieromaan ja nipottamaan kaarteista, koska se kuitenkin hyvällä vauhdilla syhkytti ihan hyville linjoille.
VKO 7 – SUORALLA ETENEMINEN JA INNIN MUISTUTTELU
Hyvin meni! Ekan pätkän aloitus oli vaikea minulle, minulle tällaiset ota-koira-vastaan-ja-ole-kans-ajoissa -tyypPiset lähdöt on ihan kauheita. 
Valssin olisi voinut pyöräyttää hetipaikalla valmiiksi, mutta yritetään taas toiste. Kuivaharjoittelin asiaa kyllä, mutta tuo tilanne, tuo tilanne. Ja tosiaan jälkeenpäin vasta tajusin, että mulla oli ajatukset liikaa jatkossa, ja tärkeämpää meille olisi ollut paneutua enemmän #3 hypyn irrotukseen, koska ne on vaikeita. Olisin voinut siis käyttää siihen enemmän aikaa. Sitten taas suoralla eteneminen olisi vielä sujuvampaa, kun olisi sen aavistuksen aiemmin päässyt liikkeelle. Saatiin me toki tämä kokonaan rynkytettyä läpi. Välissä testattiin, että eihän Igor väistä @DutchieDuoa nurkassa, mutta ei.
Mutta kaikenkaikkiaan siis aivan hyvin.
Treeni nro 2. Kokeiltiin maksi-rengasta ekaa kertaa, ensin ihan paikaltaan ja sitten, kun se niin iisipiisi oli, otetiin sellaisenaan osaksi. Tämä pätkähän meni alun pienen kierrä-epäselvyyden jälkeen aivan hienosti. Tuossakin olisin voinut vielä rohkeammin vaan irrottaa sinne nurkkahypylle ja saada vähän etumatkaa, mutta tällaisenaan radasta selvittiin kuitenkin hienosti.
Treeni nro 3. ININ
Otettiin ihan nollasta alkaen. Hyvin oli hököllä! Ainut mitä taas ”harmittelin” oli, että unohdin tästä sen oman liikkumisen, koska sehän se varsinainen probleema inneissäkin on ollut. Mutta tämän oli hyvä, 100% onnistuminen, ei vaikeutunu montaa asiaa kerrallaan ja yritän muistaan näihinkin ottaa omaa liikettä enemmän mukaan. Mutta tosi kiva oli nähdän, että Igorilla on tauon jälkeen hyvin jutut muistissa. Mieli pysyi hyvänä koko ajan. 
IN-hyppy taisi tässä vaiheessa olla toisen treenaajan jäljiltä 40 cm, muuten ollaan menty nyt 50-senttisiä, eli pikkuhiljaa kohti maksikorkeuksia, jee!
1. TOPTEAM-LEIRI, ANSKUN TREENI
Kauden ensimmäinen TopTeam-leiri on takana, kauheasti en ole ehtinyt vielä ajatuksia kasata, mutta hienoa oli. Viikonlopun viimeisen treenin, @anskuni taiteilemat irtoaminen & uskallus -teemaiset tehtävät, haluan kuitenkin purkaa verekseltään.
Tähän 2×10 minuuttiin liittyi tällä kertaa valtavasti asioita.
Anskun kanssa paloiteltiin treenejä virheettömän oppimisen periaatteet mielessä pitäen, ja niistä asioista myös ehdittiin keskustella. Oma pää meinasi ihan alussa, katseen siirtoa harjoitellessa, tehdä täydellisen tenän. Olin unohtanut ottaa ADHD-lääkkeet –> päänsisäinen sekamelska + väsymys ja se valtava keskittymisen paljous viikonlopun aikana. Pienenpieni kritiikiksi ”haisteltu” sana/lause/äänenpaino/rivinväli, mikälie vyörytti vaikka minkälaisia tunteita yhteen pieneen hetkeen. Tuntui, että en pysty vastaamaan yhteenkään kysymykseen, tuntui, että valtavat muurit nousee kaiken eteen ja jouduin sen pienen, pienen hetken ihan valtavasti taistelemaan, että pystyn jatkamaan. Se tunne vyöryi yli kuin aalto. Olisi ollut kauheasti tarvetta hallita ja määrätä tilannetta, ja taistella jotakin vastaan, mutta pieni järjen ääni pystyi vielä kertomaan, että ”ole hetki vietävänä, anna toisen ottaa ohjat”, annoin tunteen tulla ja mennä, aalto meni menojaan.
Sain apua siihen hetkeen, jotta pystyimme tekemään koiralle(KIN!) hyvän ja reilun harjoituksen. Minun ei tarvinnut jäädä syyllisyyteen kykenemättömyyden kanssa.
Pieni tauko ja juttelua asioista – ihan yleisistä asioista – tunnekuohun tyynnyttelyä (sen, mikä ei johtunut mistään, eikä kenestäkään, mutta vain vyöryi jostain mielen taustoilta), ja kun sain vielä sanoitettua, mistä ahdistus tuli, miltä tuntuu, kun mieli menee sörsseliksi, asiat purkautuivat. Igor oli tasapainossa ja rauhallinen. Ei kiihtynyt ja turhautunut. Silmässä ei ollut kova kiilto, oli pehmeä katse. :) Sain siitä ihan valtavasti voimaa ja rauhaa itselle. Pieni koira, suuri voima. Kaikki oli hyvin, ei ollut hätää. Minäkin uskoin sen!
Itseäni taputan selkään siitä, että en tuntenut häpeää omista tunteistani tai reaktioista, koska ne ovat ”vain” tunteita ja reaktioita, ne tulevat jostain ja menevät jonnekin, ne ovat ihan ok. Tällä kertaa ei ole tarvetta sen enempää edes kaivella niiden syntyjuuria, pelkästään ADHD ja väsymys ovat aivan riittävä selitys. Ei sen kummempaa. :) Aiempi minä olisi miettinyt, miltä tilanne näyttää muiden silmissä (ei välttämättä näytä yhtään miltään, mutta kun tunne täyttää koko oman itsen, tuntuu siltä, että huutaa ulospäin sitä hankaluutta), olisin hävennyt kykenemättömyyttä, olisi ollut turhautunut ja surullinen ja olisin syyttänyt itseäni ja lopulta ajanut tunnetilan myös koiraan. Nyt en. Olen ihan vain ihminen, eli ole mitään hävettävää, jos tulee pala kurkkuun tai pää ei pysty. Yleensä ihan vain syvään hengittäminen auttaa. Rauhoitetaan hermostoa, tutkaillaan hetki tilannetta sisältä ja ulkoa käsin ja annetaan sen sitten mennä. Jos mahdollista, sanotaan se ääneen, niin sen voima murenee. Vaatii rohkeutta juosta persäjättö ja inni tiukkaan paikkaan, mutta ^^ tämä se vasta rohkeutta vaatiikin. Olla keskeneräinen ja auki. Ihan julkisesti. :)
VKO 8 – LEIJERÖINTIÄ JA SIVUIRTOAMISTA
Vaikein asia oli hyppy vasempaan, sitä alussa vähän hierottiin. Tuli ihan jumi. 
Persäjttöä en uskaltanut edes ajatella. Toki näin jälkeenpäin ajatellen, olisinhan voinut oman lähtöpaikan laittaa ihan eri kohtaan, mutta jumituin ajatukseen, että lähetän vitoshypylle aina samasta kohti. 
Lopussa suora putki ja viimeinen hyppy oli haastava. Siis ajoituksen kannalta. Siksi sen vielä lopussa uusin, kun halusin kokeilla, onko se tosiaan niin hankalan tuntoinen, mutta siinä minun ja Igorin vauhdit niin passaa että joka kerta tuntui, että ollaan vähän törmäyskurssilla. No, ei sinällään mitään, itselle lähinnä korvan taakse, että pitää ajatella nämäkin paikat, ehtiikö vähän edemmäs vai onko parempi jäädä vähän jälkeen.
VKO 9 – SIVUIRROTUSTA, SAKSALAISTA JA INNIWRÄPPIÄ
Tästä jäi nyt enemmät tekemättä ja kuvaamatta. Oli itsellä hirveän vaikea keskittyä ja vaikka kuinka yritin pitää pään paketissa, niin ei pysynyt. Mutta päätin sitten vain madaltaa omaa vaatimustasoa. Tehtiin siis nämä ja pyöriteltiin lopuksi samantyyppiset toiseen suuntaan.
Hirveästi oli taas kiihtymistä ilmassa. Huomaa, että helmikuu ollaan luukutettu menemään. Pitää palata taas kotitreeneihin ja tehdä myös niitä pikkujuttuja vastapainoksi.
Out on vaikea. Mietin vielä sitäkin, olisiko kuitenkin vihjeenä selkeämpi jos vain käytä inin+kierrä vihjeitä. Saattaisi auttaa sekin
PETKUHUIPUTUS 