VKO 10 – TAKANALEIKKAUS VS. WRAP
Oli ihan hirveän vaikea alku taas mielentilallisesti. Kävin edeltävänä iltana kotipuolessa vähän keinuasioita tekemässä ja osasin varautua, koska sielläkin vire oli aivan tapissa. Meinasi vähän epätoivo taas iskeä, mutta laadin suunitelman Vaara-areenan treeniä varten ja otin taukomaton mukaan. Sehän ei ole muuten itsestäänselvä rauhoittumispaikka, mutta Igorille mieleinen, se tarjoaa heti mattoa, kun sen maahan laittaa ja taktikoin niin, että Heidi tekee treeninsä ensin ja sillä aikaa me palkkaillaan matolla olemista. Näytti vähän siltä ensimmäisen 8 minuuttia, että me ei välttämättä muuta enää tehdäkään, mutta käytiin pienellä tauolla ja selvästi mattotreeni ja pissatauko auttoi viretilaan.
Jatkettiin vielä matolla ja sitten kun alkoi näyttää, että Igor alkaa olla oma itsensä, uskaltauduin tekemään esteilläkin harjoituksia. Palkkasin lisäksi namipallolla ja vire pysyi tosi hyvänä. Ehkä inan alakantissa jopa, mutta en halunnut nyt yhtään lisää kiihtymystä, koska selvästi helmikuun baanatukset ovat taas vieneet virettä vähän väärille urille. Aloitettiin pätkät maton kautta ja päätettiin ne matolle. Välissä käytiin matolla vetämässä henkeä ja ajoittain Igor kipaisi sinne itsekin tarjoamaan maassa oloa. Se oli tosi hyvä. Olin edeltävänä iltana jo vähän epätoivoinen, että mitä minä teen tämän koiran kans, jos se ei kestä kovavauhtisia harjoituksia, vaan vire lähtee heti menemään väärille leveleille. Nythän siis ei olla oltu vielä missään pahassa ylivireessä, mutta kovaa vauhtia sinne menossa ja oli pakko viheltää peli poikki. Eli siis autossa jo läähätti silmät pyöreänä ja vinkui ja hätäili treeniasioita. En tykkää.
Täytyy taas itsellä vain keskittyä asiaan sen verran, että otetaan taukomattoa avuksi, tehdään siellä kierroksia laskevaa palkkailua ja myös lopetetaan treenit aina rauhallisiin asioihin, eikä joka kerta niin, että kun Vaara-areenalle mennään, alusta loppuun mennään täysiä.
No sitten itse epistola: leikkaus oli vaikea, hyppy oli ensin väärässä kulmassa ja aiiiivan liian vaativa, lisäksi etäisyys putkesta oli ohjaajan rytmityksen kannalta kinkkinen – ei kyllä kestänyt yhtään rynniä edelle. Tuppasi kääntymään väärään suuntaan, oliko leikkaus myöhässä vai pitikö vain mennä vähän leikkausta ”vastaan” tässä, mutta avitin etupalkalla ja en jäänyt asiaa sitten enempää hieromaan, koska hypylle irtoaminen kuitenkin meni ihan oikein, ja vähän erilaisessa paikassa olisi varmasti aina kääntynyt ihan oikein.
Wrap myös oli leikkauksen jälkeen sellainen, että tuppasi ponnistamaan sen suoraan. Ei hirveä nätisti kyllä hyppää ja Igor onkin menossa keskiviikkona hierottavaksi, jotain kiristystä on. Voi vaikuttaa tuohon kokoamiseen ja ponnistamiseen wrappiin. Yritin muistaa siinä toisen treenin kakkoshypyllä irrota itse aiemmin liikkumaan poispäin, vissiin ei ollut tarpeeksi kiire seuraaviin ohjauksiin, kun en saanut lähdettyä 
vaikka Heidikin asiasta mainitsi. Mutta ihan hyvin kaikki silti meni. Takaakierto-putki erottelu ihan piis of kakku vaikka myöhässä kiertoakin viittilöin.
Isoin onnistuminen oli nyt kuitenkin tuo vire ja mattotreeni, jes. 
VKO 11 – IRTOAMINEN JA SAKSALAINEN
Tämäkin pikkutreeni herätti uskomattoman monta ajatusta.
* Ihan ykkösasiana mieleen jäi saksalainen, ja lähetys sinne kiertoon. Tajusin vasta videolta, että on vanhastaan pakkomielle survoutua tuonne ponnistussiivekkeelle viittilöimään takaakiertoa, vaikka olisin voinut tehdä sen niin, että pystyn koko ajan kulkemaan suoraa linjaa itse.
* Harmillisesti koira ei näy videolla, ylimääräinen toisto tuli siitä, että yritin keskittyä lähettämään mahdollisimman aikaisin kiertoon, kun aina teen sen turhan myöhään. Olisi ollut mukava nähdä videolta ajoitus suhteessa koiraan. Pitää yrittää muistaa jatkossa.
Eli note to self: jos on helpon oloinen perustreeni, MUISTA MIETTIÄ, MITÄ ITSE, OHJAAJANA HARJOITTELET SIINÄ TILANTEESSA tai mitä asiaa viet eteenpäin, miten muutat joka toistolla.
Sanon tuon itselle isosti, että muistaisin ajatella harjoituksia sekä koiran, että itseni näkökulmasta. Koska saksalainen oli tässä Igorille helppo, olisin voinut huoleti ottaa sivuetäisyyttä / liikehäiriötä / jne mukaan. Yritän muistaa!
*Eteneminen hypyillä tehtiin niin, että
1. appari palkkasi ekan jo ennen kuin Igor ponnisti viimeistä hyppyä, palkka lähti ”näkyvästi”
2. appari palkkasi vasta, kun koira oli lukinnut mennä viimeisenkin hypyn
3. appari siirtyi toiselle puolelle ja otti sivuetäisyyttä. Tämä oli hankala heti. Toinen toisto kokeiltiin samaa ja sitten jo näytin/korjasin erikseen sen viimeisen hypyn. Tämän olisin voinut tehdä heti ekan virheen jälkeen. Siis korjata ohitetun hypyn ja sitten ottaa alusta.
4. apparin paikka sama ja Igor oli jo menossa ohi viimeisestä hypystä, mutta päätti korjata. Hyvin ajateltu Igorilta ja vaikka ei ollut täydellinen, en halunnut tehdä tätä enempää, koska selvästi ajatus jo kirkastui.
5. Viimeinen toisto oli sellainen ”vielä kerran pojat” ja tarkoituksella helpotettiin apparin paikkaa ja palkkaa, että joka toistolla ei aina vaikeudu, vaan joskus ylläristi helpottuu.
En tiedä veikö tämä etenemistä eteenpäin, vai pelkästään liimasi apupalkkaajaan kiinni. Pitää kokeilla uudestaan toisella kertaa, ja ilman apupalkkaajaa. Tai tarvittaessa apupalkkaaja töröttää sivulla, mutta itse heitän palkan. Igorille toimisi myös target, siis läpi juostava target, joka on hoopersin irtoamistreeneistä tuttu.
Tämä kuitenkin meni hyvin, kerran meinasi mennä vähän äy-äyn puolelle ja käytiin heti ”parkissa” matolla hieman laskemassa kierroksia.
Ja tässä kohti tähdennän, että kyllä kierroksia saa olla ja korkeampaa virettä, ei tarvi mennä ravilla ja semmosta ”voinhan-minä-tässä-sinun-mieliksi-hölkätä”-aksaa, vaan haluaisin saada kontrolliin ne kierrokset. Kun osaa niitä vähän laskea, pääseen tekemään ja saa taas niitä nostaa. Eli taka-ajatuksena mulla on puhtaasti se, että ei käy taas niin, että treeni treeniltä kierrokset kasvaa ja jossain kohti mennään sinne punaiselle, huonolle alueelle. Igorille näkyy olevan tärkeää, että muistutellaan sopivasta vireestä sopivasti. Ettei kaikki treenit aina ala ja lopu tuhatta ja sataa, että joka kerta on odotus hallille pääsystä kiihkeämpi ja kiihkeämpi. Mulla on jo Petja, en tarvi toista samanlaista.
VKO 12 – S-LINJA VS. WRAP JA HANKALA VIRE
Kylloli vaikeaa.
En tiedä, mikä koiralla oli, mutta koko treeni oli aivan kamalaa vääntämistä vireen kanssa ja mulla oli lopulta lopetettava, kun itse en enää pystynyt. Itkukin taisi tulla. Takki oli niin tyhjä siitä vääntämisestä. Ei tehty lopulta kovin paljoa, ei käytetty aikaakaan hulluna, mutta se vireen kanssa kikkailu vei voimat. Videolla se ei niin näy, koska on kuvattu vain aktiivisia pätkiä (tästä näköjään on jäänyt pois alun saksalaisen vaiheet, eli pienen tauon jälkeen helpotin vielä hypyn kulmaa, kokeilin etupalkalla ja saatii siihen joku ok-toisto, joten en edes yrittäny sitten enempää.
En saanut millään selvää, mistä kiikastaa. Oliko #3 hyppy aidan vieressä sen näköinen, että joutuu hyppäämään seinää päin. Hyppy parani kyllä muutamalla toistolla. Ja kuten näkyy toisessa treenissä, kun wrapin vahvistelun jälkeen tehtiin wrap-hyppy radan osana, Igor hyppäsikin sen hienosti ristiin.
Mietin, oliko rimakorkeus nyt haastava ja laskin #1 ja #3 rimoja alemmas. -Ei vaikutusta. Olisiko ollut parempi, jos olisi ollut namipallo, joka hieman laskee virettä? -Hoksasin vähän liian myöhään.
Käytiin välillä pihalla, huokaistiin. Oltiin välillä taukomatolla ja vire laski hyvin. Tukomatolla on saanut rutkasi palkkaa ja pystyy siinä oikein hyvin makailemaan, ja olemus muuttuu rennoksi. Parilla toistolla vire taas nousi niin kovasti, että mistään normaalista tekemisestä ei voinut puhua.
Lopun putki-putki vahvistelu piti jättää tekemättä, kun Igor lähti sitten vain juoksemaan minun mukana ohi esteiltä ja minulla loppui kykeneminen.
Oliko vain huono päivä, oliko liian kiihdyttävä palkka, oliko liian kiihdyttävää viereiseltä kentältä kantautunut haukku? Onko Igor kipeä? Hieronnassa löytyi jumi lanneselältä ja se löysäsi silloin. Ei liikkeessä ja hypyissä näy mitään erityisen huonoa.
Arvelinkin alussa, että keppi-extraan ei aika ja toisto riitä ja tehdään se kotona, mutta viikonloppuna oli paljon ulkoilua ja koirat niin väsyneitä, että jätettiin keppijutut toiseen iltaan.
Mutta nyt, palataan tähän hetkeen, hitto minä en tiedä, mitä tuon vireen kans tehdään. Mulla ei ole kertakaikkiaan konsteja. En tiedä, mistä pyydän apua, miten menettelen ja onko se ihan vain innostuksesta ja kiihtymisestä johtuvaa vai onko taustalla jotain muuta. Sen kun tietäisi!! Sen kun osaisi koira minulla ihmisten kielellä kertoa.
Tuokin kohta, jossa yritettiin radan osana saksalaista (hypyn kulma oli sellainen, että koira näki riman hyvin), Igor kääntyikin wrapin ja ennen kuin minä ehdin mitään, se hoksaa, että tulipa virhe ja turhauma purkautui nyt jo noin vahvasti. Äänestä kuulee, miten ylikierroksilla se on ja ensimmäistä kertaa se kävi minun näpeille. JOs oon miettinyt, että hörhöilenkö ihan omiani tämän viretila-asian kans, mutta en minä kyllä usko, että kuvittelen koko asian, kun nyt ollaan jo kohta samoilla leveleillä, missä Petjan kans aikanaan. No, ei ihan siellä saakka, mutta alkaahan se vähän kutitella vanhoja muistoja, kun hampaat jokaisesta virheestä tai tökkäyksestä kalahtaa käsivarteen.
Voi hyvin olla, että tuo vauhti taas nousee haasteeksi. Tammikuussa sain hyvin rauhan palautettua ja helmikuun treenit se kantoi, mutta nyt selvästi on ollut haastavaa, enenevissämäärin.
Nyt en kuitenkaan aio treenejä lopettaa vireen pelossa. Sitkaasti käydään kyllä. Mutta jos näyttää, että kierrokset on aina liian kovat, koitetaan tehdä treeni sellaisissa osissa, vaikka este kerrallaan, niin ettei pahasti lähde mopo keulimaan, eikä se liian korkea vire vahvistu kerta kerralta.
VKO 13 – PERUSJUTTUJA JA PALJON PALKKAA
Todella pitkä video, mutta halusin itsellekin talteen nyt nämä ”välivaiheet” tauot ja muut asiat tässä vireenhallintahommassa.
Halusin videolle nekin hetket, missä ei erityisesti tehdä mitään, tai minä mietin asioita, jotta näkisin, mitä koira silloin tekee. Ja näkisin myös sivusta, mitä MINÄ teen, mitä sanon, miten olen jne. jotta voisin verrata vaikkapa sellaisiin tilanteisiin, missä Igor on hirveän kiihtynyt ja turhautunut ja miten minä silloin olen.
Ja toisekseen koin tiistaina jonkinlaisen valaistumisen tavoite-, ja mikä estää pääsyn tavoitteeseen, asiassa. Ainut näköpiirissä oleva asia, mikä estää meidän tavoitteeseen pääsyn, on tämä vireasia. Eli se on hoidettava kuntoon. Ajattelin sitten lopettaa myös itseni epäilemisen tässä asiassa, en ole keksinyt omasta päästä ongelmaa, kun koiran tekemisessä vire ja vire niin selvästi näkyy, eli voin ”hyvillä mielin” keskittyä siihen. Sovin itseni kanssa, että lopetan sen asian pelkäämisen. Se on opeteltavissa oleva taito ihan kuten muutkin esteet ja rataosaaminen, enkä minä niitäkään pelkää.
Todennäköisesti aiheuttaa taas viivettä muiden asioiden etenemisessä, koska voi olla, että ei vain pysty aina tekemään asiaa x ja y ja z, mutta jos me ei hoideta tätä nyt ”kuntoon”, eli opita, miten me pelataan sen vireen kanssa, ihan turhaan me kuvitellaan muutakaan. Me voidaan silleen rynkyttämällä edetä jonkin matkaa, mutta ”hoitamattomana” tämä tulee nousemaan jossain kohti todelliseksi ongelmaksi. Jos kaksi kovatempoista treenikertaa peräkkäin tarkoittaa, että kuukausi paikataan taas tilannetta, ei onnistu silleen. Pitää oppia säätämään tunnetilaa muutenkin. Eikä se VOI olla ameriikan temppu, kun näin aikaisessa vaiheessa taas asiaan tarttuu, eikä ole vuosien massaa ja roskaa niskassa.
Samalla huomaan kerääväni itselleni painetta siitä, että ”nyt, kun joudun keskittymään enemmän tähän, ja se voi tarkoittaa, että en sitten pysty välttämättä Annin kotiläksyjäkään tekemään, niin onhan se Annille tosi epämotivoivaa tehdä treenejä, joita me ei tehdä”.. ja nönnönnöö. Piti sanoa tämäkin pois kuleksimasta, koska en halua tuntea syyllisyyttä moisesta asiasta ja turhaan vieläpä. Eihän meidän todellakaan tarvi jättää treenejä tekemättä, mutta jos käy niin, että Igor ei pysty, tehdään sen viikkoisesta treenistä joku treeninmurunen, mikä pystytään, ja toisella kertaa sitten enemmän. Eihän se ole joko-tai, vaan mennään aina tilanteen mukaan.
Tämä ajatuspolku jeesasi itseasiassa niin paljon, että kun päätin olla pelkäämättä virettä, pystyin menemään treeneihin rentona ja avoimin mielin. Voin varautua siihen, että voi olla päiviä, jolloin on huonompi tilanne ja silloin mennään sen mukaan. Mutta kuitenkin se vire on vain ASIA, ei mikään kaiken elämän imevä mörkö. Se on mikä on ja ei se asioita muuta. Ei vahvisteta sitä, mutta ei myöskään laiteta sille liikaa painoarvoa. Kuunnellaan Igoria ja mennään treenit aina sen mukaan.
Vähänkö helepotti!
Tiistaina ostin uuden nuuskuttelumaton ja testasin sitä kotitreeneissä. Nuuskuteltiin ja tehtii kolme loistavaa keinua, ja se siitä.
Eilen oltiin Kajaanissa ja meni aivan nappiin. No, ehkä en itse niin riehakkaana ollut, kuin joskus voin olla, mutta Igorilla oli koko ajan rento ja kiva olemus, se kipitteli omatoimisesti myös nuuskumatolle ja taukomatolle. Pätkin noin 3 min hälytyksillä treenejä ja tauolla käytiin juomassa vettä ja huokastiin matolla tai sai halutessaan nuuskutella nuuskumattoa. Videolla näkyy, miten rento se on. Oli koko ajan.
Edellisviikkon verrattuna
– hallissa oli hiljaista – ei jatkuvaa taustahaukkua (en kyllä ole ajatellut sen kiihdyttävän, mutta voiko olla silti osasyy),
– vähemmän ihmisiä liikuskelemassa,
– eri kenttäpuolisko, helpommat tehtävät, vähemmän häiriöesteitä? Tätä jäin pohtimaan myös ihan siksi, että ainakin voin yrittää ottaa asian paremmin huomioon tulevissa treeneissä: esittelen riittävän selkeästi, mitä olemme tekemässä, jos ympärillä on paljon ”valinnanvaraa”. Nyt ei Igorin tarvinnut tehdä valintoja, kun oli vain ne hypyt otettavissa. Voiko se suht pedanttina kaverina ottaa tästäkin painetta – että valitsee varmasti oikein, ettei varmasti tee virhettä..
– nuuskumatto
– minä olin rento, koska olin päättänyt, että voi tulla, mitä tulee, eikä se haittaa. En kelannut valmiiksi ahdistavia skenarioita, mitäsittenjossetaasonihanliiankiihtynyt.
Mutta edellisellä kerralla Igor oli jo treeniin tullessa kiihtynyt, eli voi olla että jotain vaikkapa lämppälenkiltä tai muuta kuormaa oli kertynyt. Eli huono päivä, huono hetki?
Mutta erittäin mielenkiintoinen juttu kävin sitten IN+valssi paikassa. Siinä purkautui yhtäkkiä turhauma ja Igor kävi hetkellisesti tosi kiihtyneessä tilassa. Ei näy oikein videolla, mutta kuuluu äänestä. Ja se olemus kertakaikkiaan muuttui. Halusin jättää tuonkin kokonaisuudessaa videolle, pääsisikö tästä kiinni, mitä tilanteessa tapahtui?
Minä jouduin miettimään sitä kohtaa paljon, miten siinä pitäisi huiskia, enkä todellakaan tiedä, teinkö edes niin kuin piti. Mutta tein mitä tein, niin joku tuossa hypyssä oli Igorille liikaa. Minä olin mielestäni ihan normaali, palkkasin namilla ja olin iloinen, ei siinä ollut mitään. Samalla myös kävi mielessä just se, että oliko se juusto nyt sitten Igorin mielestä paska palkka tuosta hommasta. Seuraavan kokeilin palkata lelulla ja sen jälkeen vire laski takaisin normaaliksi. Ei nyt ollut missään nimessä paha, mutta se muutos koirassa yhtäkkiä oli niin iso, ja millä äänellä se minulle toimitti sitä turhaumaa, niin se oli todella mielenkiintoinen hetki.
Tosiaan, mitä mietin niin:
– Kys. tehtävän alussa mietin hetken, mitä ja miten pitää ohjata – oliko se odottaminen siinä kohti Igorille pahasta? Ei kyllä näyttänyt, eikä lähtenyt ensimmäiseen toistoon yhtään ylivirittyneenä, ihan rento oli.
– Palkkasin juustolla. Yleensä kelpaa, mutta ajatteliko, että tämä juusto on nyt merkki virheestä tms.?
– Onko juusto huono silloin, jos on jo palkattu lempilelulla? Yhdistääkö juuston virheeseen + välitemppuun (käsikosketus)? Käsikosketuksesta on saanut aina namipalkan, mutta sain TT-leirillä vinkin, että se voi olla nyt liian painostava, kun minä pysähdyn ja kosketuksesta saa nihkeän juuston, eli vaikka tarkoitus on pitää palkkioketju katkeamattomana, lukeeko koira tuon kuitenkin vihjeeksi virheestä. On paljon mahdollista ja oli puhetta, että voisi muuttaa niin, että välillä se käsi menee karkuun, välillä palkaksi lentää pallo, välillä sarjatulella nameja jne. Ja se kuulostaa hyvältä!
–> pitäisikö tehdä nyt hetki niin, että välissä ei tule mitään juustoja, vaan tulee pallo aina. Jos haluan hillitä rallia ja saada nopeasti uuden toiston, käytän namipalloa, joka ei tunnu yhdistyvän mihinkään huonoon. Igor pysähtyy avaamaan sen heti ja sitten on suht nopea jatkaa treeniä.
– Oliko tuo ohjaus niin epälooginen / epäselvä, että se purskautti turhauman?
– Oliko tuossa hypyssä ja ohjauksessa nyt jotain samaa kuin edellisviikon vaikeassa leikkauksessa, kun sen piti irrota pitkittäiselle hypylle ja minun leikata takana?
– Onko ylipäänsä tämän tyyppiset vielä Igorille niin vaikeita, että sillä heti tulee epävarmuus tai turhauma?
– Teinkö jotain muuta mitä en hoksaa?
– Olinko itse jotenkin erityisen epävarma performanssissa, ja se aiheutti myös Igorille saman tunteen? En ihan usko tähänkään, koska mulla ei tuohon liittynyt mitään sellaista erityistä tunnetta, ihan naurussa suin vaan koitin huiskia jonnekin päin.
—> Turhaumasta kuitenkin päästiin yli yhden pallopalkkauksen seurauksena (?) ja vaikka en tiedä, miten tuo piti ohjata, sehän lopulta meni hirvittävän hyvin. In tuntuu olevan Igorille nyt sellainen ihan hyvin ymmärretty asia, ainakin kun minun liike on minimaalinen.
Niin ja jos ekaan harkkaan vielä palataan, niin enköhän taas työntynyt sinne siivekkeelle, minne ei pitänyt, vaikka otin mielestäni sivuetäisyyttä. Videolta hyvin näkyy. Ei tuossa toki mikään kiire ollut, olinpa missä tahansa, ja keskityin niin paljon siihen, että ohjaan rauhassa saksalaisen, muistan palkata ja sitten seuraavalla palkkaan myös jatkosta. Tähän sivuirrotukseen voi yrittää palata taas toisella kertaa.
Poispäin kääntö meni hyvin, on ne minulle vähän kankeita, mutta kun igorilla oli tilaa itse lukita ja hakea hyppy, eihän siinä mitään epäselvää sitten ollut.
Huhhuh, kyllä oli hyvä treeni – kyllä nousi ihan pari asiaa tästä mieleen.
PETKUHUIPUTUS 