Keinukevennyksen tarjoaa Pirkko

Kyllä minä niin makiat naurut sain, kun illan kähmässä kannoin pajasta kartanolle meidän upouuden koti-keinun, jonka omin pikku kätösin Pirkolle rustasin, ja meinasin vielä ihan pienet koereenit tehdä… Vuorossa meillä on kikka Nro. ÖÖ, jossa koetetaan poistaa keinujännitystä tekemällä suorituksesta ihan erilainen tehtävä. Läpsytehtävä. Keinulaudalla on targetti, jota Pirkko käy tassuilla koskettamassa, tavoitteena saada sillä

Pirkko & keinu, osa 5. – Mitä hittoa?!

Öö.. niinku olen joskus, toisinaan ja silloin tällöin huokaillut, että occationally en ymmärrä tuota meidän pientä, valkoista, vammaista koiraa pätkääkään, ollenkaan, enkä laisinkaan.. Niin, niin, en ymmärräkään. Kesästä asti on pelätty keinua. Syksyn ajan sitä on vältelty. Marras – joulukuussa on aloitettu nollapisteestä ja viimeisin treeni jäi siihen, että tepsuteltiin keinutotuttelua kontaktipinnalla, korvat sivulla ja

Pirkko ja keinu osa 4.

Tällä viikolla ei olla ehditty naksuttelemaan kuin kerran, mutta edelleen kehitys näyttää ihan positiiviselta. Nyt se kauheasti tarjoaisi tuota laudalle nousua – tietty, kun se on opetettu kontaktiesteillä niin toimimaan – mutta kohtuudella alkaa sujumaan myös sivusta kiepaisu keinulle. Eikä näytä mitenkään erityisemmin edes jännittävän. Jatkan pikkuhiljaa kasvattamalla laudan nokan etäisyyttä maasta. Ja omaa sijoittumista,

Vanja & keppihärö vol. 3

Nonnii! Seittemän blogijulkaisua vuorokaudessa pitää 10-sormijärjestelmän rasvassa. :D Varasin Seppälän koirakeskukselta hallin tunniksi, jotta Vanja saa käydä välillä erilaisilla kepeillä, ja Pirkko vieraalla keinulla. No, Pirkko lähti näätämetille, joten piipahdin pikaisesti kiireisen työviikon jälkeen reenailemassa VaNdaalin ja DIMAN!! kanssa. Vanja pujotteli kolisevia, huojuvia, luistelevia alumiinikeppejä niin hienosti, että virhettä en saanut sitä tekemään. No, hirveesti

PIRKKO & KEINU-HUI-KAUHISTUS!

Pirkon keinusotkus on aiheuttanut lisää pään raapimista etenkin parin viikon takaisten seuramestisten jälkeen, jolloin se teki tenän jopa omalla, tutulla keinulla. Nyt ei enää auta nakilla houkuttelu ja naksuttelu siitä, että kiipeää hitaasti ja vapisten akselin yli jännittämään lihakset piukkana, milloin lauta laskee. Jossain vaiheessa näytti jo paremmalta, kun pidin nuuskarasiassa heekkuja laudan päässä ja