Seuramestaruus 2015

Toimintaviikonlopun (hyppytekniikkaa, rally-tokoa ja aksaa) kruunasi High Five Agility Teamin seuramestaruuskisailut eli epäviralliset agilitykisat virallisilla säännöillä. Vanja oli jo aika väsynyt viikonlopun riennoista, mutta päkitti hienosti maksi-kolmosten kolmannelle sijalle, vitosella oletan. Lisäksi Vanja & labnou Manta voittivat maksien Joukkuemestaruuden 2015! Jee! :)) Ja Pirkko se on kova luu! Vaikka se on ihan vamppi ja veti

Rally-epiksissä 21.11.2015

Hei, me pujahdettiin eilen tosi kauas mukavuusalueelta ja käytiin reippaasti ekoissa rally-tokokisoissa, epävirallisissa siis, RumaRakilla. Pirkko on ehtinyt treenata jonkin verran. Syksyllä tosin on tullut viikkojen taukoja metsästysaikaan jne., mutta ollaan kuitenkin ehditty useamman kerran käymään. Vanja on paikannut pari kertaa Pirkon vuorolla, eli Vanjan reenit on olleet toistaiseksi tosi vähissä. Mutta hirween hienosti molemmat

Enkeleitä, onko heitä? -Ei. Ei meillä, eikä piirinmestareita.. :D

Eilen kisattiin oman seuran vuorostaan järkkäämissä Kainuun kennelpiirin agilityn piirinmestaruuskisoissa. Pallohalli vaihtui keskeneräisen keinonurmirempan seurauksena ulkokenttään Paltaniemellä, mutta paikkahan oli kertakaikkiaan loistava! Hetken jo mietin aamulla, että miten hitossa minä nyt noin vaan harkitsematta ilmoitin Pirkonkin kisaamaan – kuten sanottu, sen kans kisat on kutakuinni kisattu – mutta sitten muistin, että minähän asetin männätalvena salatavoitteen,

Keinukevennyksen tarjoaa Pirkko

Kyllä minä niin makiat naurut sain, kun illan kähmässä kannoin pajasta kartanolle meidän upouuden koti-keinun, jonka omin pikku kätösin Pirkolle rustasin, ja meinasin vielä ihan pienet koereenit tehdä… Vuorossa meillä on kikka Nro. ÖÖ, jossa koetetaan poistaa keinujännitystä tekemällä suorituksesta ihan erilainen tehtävä. Läpsytehtävä. Keinulaudalla on targetti, jota Pirkko käy tassuilla koskettamassa, tavoitteena saada sillä

Aksaa yöttömässä yössä // Saariselkä 2015

Huijjaa, monta päivää on yritetty toipua viikonlopun agiriennoista Saariselällä, mutta ei vain näytä univelka kuittautuvan millään. Reissussa oltiin taas mahtavalla porukalla ja kotiin ei ois haluttanut palata, vaan jatkaa ja jatkaa kisailua.. Ja nyt tietty katse on jo kohdistunut vuoden päähän, 2016 Yöttömän Yön huippuhäppeninkiin! :) Pirkko korkkasi kolmosen radat ja pirkkomaiseen tyyliin suoritus oli

On se eto kampe! * Kisakuulumisia *

Kisakuulumisista toki tärkeimmät ensin: Meidän Julmanjärven Jeeveli, eli Pirkkovaan, on kolmosluokkalainen!! Jihuuuuuu!! Kuulitteko, KOLMOSLUOKKALAINEN! Ihan uskomaton juttu kuukausien tahmaroinnin jälkeen. :O Ja ihan uskomaton juttu pystykorvan kanssa. Eikä silti tiukkaakaan, kun tuulen suunta – ja Pirkon herneiden asento – osui oikein. :D Pirkko oli niinkin iskussa sunnuntaina KSTK:n kisoissa Kajaanissa Mika Moilasen radoilla, että olis työntänyt triplanollan,

Double-0-Piude

Hienosti meni tänään kotikisat. Koetoimitsemisen ohessa ehdin kisata Pirkon kanssa ja kakkosluokan debyytti meni aivan makiasti; agi-A 0/1.LUVA ja agi-B 0/2. Olen niin iloinen ja ylpeä pienestä, valkoisesta, vammaisesta koirastani, jolla oli tänään mieli korkealla ja ilo pinnassa. :)

MINÄ ITE -PIRKKO, MINUN AGILITY-SERTI

Pirkko kävi omien sanojensa mukaan Kuopioisissa, oli omien sanojensa mukaan ainut paras, muut oli ärsyttäviä, etenkin ne viereisen häkin shelpit, jotka louskutti, niin piti Pirkon sitten jurista niille omasta mökistään koko ajan. Mutta Pirkko sai SERPin ja nousi vitosiin. Kotona se kirmasi SERPPI-ruusuke suussa kertomaan ishkälle. :D No, eikait siinä. Weitukou, Piude! :D Esa Muotkan radat oli tosi mukavat. Suoraviivaista ykkösluokkamenoa parilla

Pirkko & keinu, osa 5. – Mitä hittoa?!

Öö.. niinku olen joskus, toisinaan ja silloin tällöin huokaillut, että occationally en ymmärrä tuota meidän pientä, valkoista, vammaista koiraa pätkääkään, ollenkaan, enkä laisinkaan.. Niin, niin, en ymmärräkään. Kesästä asti on pelätty keinua. Syksyn ajan sitä on vältelty. Marras – joulukuussa on aloitettu nollapisteestä ja viimeisin treeni jäi siihen, että tepsuteltiin keinutotuttelua kontaktipinnalla, korvat sivulla ja

Pirkko ja keinu osa 4.

Tällä viikolla ei olla ehditty naksuttelemaan kuin kerran, mutta edelleen kehitys näyttää ihan positiiviselta. Nyt se kauheasti tarjoaisi tuota laudalle nousua – tietty, kun se on opetettu kontaktiesteillä niin toimimaan – mutta kohtuudella alkaa sujumaan myös sivusta kiepaisu keinulle. Eikä näytä mitenkään erityisemmin edes jännittävän. Jatkan pikkuhiljaa kasvattamalla laudan nokan etäisyyttä maasta. Ja omaa sijoittumista,