Mitä on jäljellä. Jäljellä.

Kesän ensimmäinen jälkikoe, ja meidän eka VOI-jälki, oli viikonloppuna Ristijärvellä. Vanjalle VOI2 yhdellä, harmittavalla, höpöhöpö-kuhan-tässä-haahuilen -hukalla, eikä ne pisteet nyt kovin rapsakat olleet – melkoista sykeröä Vanja kuljetteli meitä ja aika-ajoin vähän sen oloisena, että ois täällä muutakin kivamman hajuista. No, eipä siinä mittään, tyytyväinen olen silti, koska tavoitteena oli _tulos_ ja kyse ei ole

Koetuloksia syyskuulta

Siis mitä? Olen unohtanut vouhottaa blogissa koetuloksista?! Äkkiä oikaisu asiaintilaan siis! Ihme ja kumma, ettei Vanja saanut itseään telottua ennen koetta, ei, vaan 7.9. pörryytettiin heti kuuden jälkeen letit suorana kohti Kuhmoa, Jauhovaaran kämppää ja MeJä-koetta. Sää oli aivan passeli pöjöpouta, tuuli suht. navakka, hiki tuli, vaikkei helle ollutkaan, hirvikärpäsiä oli sopivasti. Vanjalla tuntui olevan

Hep, MEJÄ-koe korkattu! :)

Viime syksynä asetin, siinä uuden verijälki-innostuksen aallonharjalla,  meille Vanjan kanssa tavoitteen: kesällä 2014 MEJÄ-kokeeseen tutustumaan. Syksyn muutamat treenijäljet meni niin mukavasti, että intopiukassa odotimme kevättä, lumien sulamista ja uutta jäljestyskautta. Kevään / alkukesän 3 treenijälkeä eivät lupailleet oikein hyvää, ajatuskin kokeesta oli jäätävä, mutta ajattelin, etten anna koskaan itselleni moista tissiposkeutta anteeksi, jos en edes