Supareenaajat iskee jälleen

Sanaisa arkkuni on lasauttanut näköjään hetkiseksi kannen tiks-lukkoon, mutta elävä kuva totistaa, että touhuttu on. Super-reenari ja superkoirat. :D Esteiden seassa.. Vanjalle lisätty haastetta siirtämällä nakkimaatti sivuun. Aiai, miten vaikiaa. Ja Pirkon kans kokeiltu parin kuukauden tauon jälkeen rataa, ja aiai, miten heleppoa!! Pro-rata heti nollalla läpi vikinän, haukahdusten ja murinan saattelemana (sitä ei valitettavasti

Käsitöitä ja kepittelyä

Harmaa ja tihku-räntä-sateinen tammikuinen lauantai. Eka tehtiin Ronsulle komein teräsmiestakki ja sitten vedettiin saunahiet hallilla. Kyllä oli hauskaa taas, vaikkei ollut oikein yhtään järkevää ajatusta hallille mennessä. Seuraavalla kerralla jotain muuta. Vaikka kuudella kepillä aloituksia. :) Viteospektaakkelihan se on taas rakenneltu, ja HUOM! TAUSTAMUSALLA! :D Mitään muuta perustetta biisivalinnalle ei ole, kuin että se sattui

VUODEN EKAT KEPPIHÄRÖT :)

Loppuvuosi on ollut sairasteluineen kaikkineen jokseenkin tappinen, joten uuden vuoden päätin aloittaa sillä, millä kaikki kolotus, ketutus ja kiristys helpottaa – AKSALLA! Siis vuoden ekat häiriörallit. Tällä kertaa etupalkalla, nakkimaatilla, ja niin kuin on todettu, nakkimaatin kanssa on vaikea tehtävä saada Vanjasta irti virhe. Noh, hauskaa meillä oli joka tapauksessa, ja nauratti niin, että se

MIND-BLOWING !! ***

Erikoinen päivä; kaksi kertaa koettu lampun syttyminen ja valaistuminen! Herrrravarjele! On, on, sähkölasku on maksettu, eikä valomerkistäkään ole kyse, vaan eilen, kun ruokatunnilla lapioin Alku -pikapuuroa ( nimi ON enne!! :-o ) naamariin, yhtäkkiä muistin, mistä Pirkon tuomaripelko, eli tietyllä-tavalla-lähestyvien-ihmisten-pelko täytyy juontaa juurensa. Sen täytyi olla Kemin näyttelyssä kesällä -12, kun Pirkko oli puolivuotias ja

JOENSUUSSA KISAAMASSA 6.12.2014

Ni, emmää sillä, etteikö se ei yhtään niinku harmittais tuo tuommonen, ettei koira kisoissa pujottele.. Mutta [VOIMASANA] kyllä Vanja tällä hetkellä muuten kulkee paremmin, kuin EVÖ! Nyt vauhti riittäis ja vauhtitohinasta huolimatta se lukee ohjauksia aivan älyttömän hyvin. Mutta ehkä se haluaa pitää kaiken tämän taitavuuden ihan meidän kahden välisenä salaisuutena. Meinaan, kun ei se

Vanja & keppihärö vol. 3

Nonnii! Seittemän blogijulkaisua vuorokaudessa pitää 10-sormijärjestelmän rasvassa. :D Varasin Seppälän koirakeskukselta hallin tunniksi, jotta Vanja saa käydä välillä erilaisilla kepeillä, ja Pirkko vieraalla keinulla. No, Pirkko lähti näätämetille, joten piipahdin pikaisesti kiireisen työviikon jälkeen reenailemassa VaNdaalin ja DIMAN!! kanssa. Vanja pujotteli kolisevia, huojuvia, luistelevia alumiinikeppejä niin hienosti, että virhettä en saanut sitä tekemään. No, hirveesti

KEPPIHÄRÖILYÄ VOL. 2

Vanjan kanssa on jatkettu kepittelyä ja tässä viikon takaisia reenejä. Olin kertakaikkisen tyytyväinen itseeni, sillä KERRANKIN osasin pitää treenin tarpeeksi lyhyenä ja Vanjan vire pysyi superhyvänä koko ajan. Kuten edellisessä itse itselleni totesin; panosta vireeseen, matalalla vireellä tehdyt oikeat suoritukset eivät vie Vanjaa asiassa eteenpäin. Yhtä nasevat oli Pirkon keinutreenit, joista raporttia tulossa myös. Sen

KANNATTAVAA TOIMINTAA

Meillä harrastevälinevarustelu senkun vain villiintyy ja nyt on päästy pelaamaan omien pujottelukeppien kanssa. Tuttavan suosituksesta ostin kokeeksi maahan tökättävät kepit; 12 keppiä säilytyspussissa + naru, johon merkitty 60 cm keppiväli (asennusta helpottamaan) oli tarjouksessa Zooplussalla viitisenkymppiä. Epäilin vähän, miten mahtavat ylipäänsä pysyä pystyssä, mutta loistavasti pysyvät! Minun koirani, kun eivät paljon keppeihin nojaile, ei näissä ole