Enkeleitä, onko heitä? -Ei. Ei meillä, eikä piirinmestareita.. :D

Eilen kisattiin oman seuran vuorostaan järkkäämissä Kainuun kennelpiirin agilityn piirinmestaruuskisoissa. Pallohalli vaihtui keskeneräisen keinonurmirempan seurauksena ulkokenttään Paltaniemellä, mutta paikkahan oli kertakaikkiaan loistava! Hetken jo mietin aamulla, että miten hitossa minä nyt noin vaan harkitsematta ilmoitin Pirkonkin kisaamaan – kuten sanottu, sen kans kisat on kutakuinni kisattu – mutta sitten muistin, että minähän asetin männätalvena salatavoitteen,

MEJÄ-kokeessa 19.7.2015

Kuhmon Jauhovaara on ollut meille armollinen. Sieltä ikäänkuin puoliväkisin puskee hyviä pisteitä. :D Sunnuntaina jäljesteltiin vuorostaan aurinkoisessa säässä. Hienoja tuloksia tuli paljon ja Vanjakin oli ihan tolokkuna töissä, vaikka ihania riistanhajuja vaani pienen vipetin matkalla viljalti. Minulla oli ihan liikaa vaatetta päällä ja niin se näytti, että muorinkampura läkähtyy sinne katajapöpelikköihin ja tureikoihin, kun Vanja

Agilitytauolta takaisin, leijaillen :)

Tasan kuukausi agilitytaukoa (pl. se yksi kotikisastartti) takana. SM-kisoihin asti jaksettiin puristella, vaikka kevyttä turnausväsymystä alkoi jo toukokuun lopussa olla ilmassa, ja SM:ien jälkeen sitten lösädettiin ja väsähdettiin täysin. Vanjastakin – ennen kaikkea vauhdeista – näki, että alkaa vähän puuduttaa koko kevättalven kova treeni- ja kisaralli. Hyvinhän se teki, mutta se paras veto oli pois.

Mitä on jäljellä. Jäljellä.

Kesän ensimmäinen jälkikoe, ja meidän eka VOI-jälki, oli viikonloppuna Ristijärvellä. Vanjalle VOI2 yhdellä, harmittavalla, höpöhöpö-kuhan-tässä-haahuilen -hukalla, eikä ne pisteet nyt kovin rapsakat olleet – melkoista sykeröä Vanja kuljetteli meitä ja aika-ajoin vähän sen oloisena, että ois täällä muutakin kivamman hajuista. No, eipä siinä mittään, tyytyväinen olen silti, koska tavoitteena oli _tulos_ ja kyse ei ole

On se eto kampe! * Kisakuulumisia *

Kisakuulumisista toki tärkeimmät ensin: Meidän Julmanjärven Jeeveli, eli Pirkkovaan, on kolmosluokkalainen!! Jihuuuuuu!! Kuulitteko, KOLMOSLUOKKALAINEN! Ihan uskomaton juttu kuukausien tahmaroinnin jälkeen. :O Ja ihan uskomaton juttu pystykorvan kanssa. Eikä silti tiukkaakaan, kun tuulen suunta – ja Pirkon herneiden asento – osui oikein. :D Pirkko oli niinkin iskussa sunnuntaina KSTK:n kisoissa Kajaanissa Mika Moilasen radoilla, että olis työntänyt triplanollan,

Toiveita ja terveisiä

Eipäs ole aikoihin tullut päiviteltyä terveyskuulumisia, siis terveisiä, ei edes Diman tilannetta sitten marraskuisen Aistin reissun. Mitemmäänysillai?! Eli 6.11. Diman kanssa tehtiin raskas ja kallis reissu takahikiälle ja syrjään, Vantaalle, eläinsairaala Aistiin. Kirppu pääsi (joutui?) perusteellisiin tutkimuksiin ja lopulta magneettikuvaus sen vahvisti, mikä selässä krenkkasi; välimuotoinen nikama L8, rappeutunut välilevy L7-8 ja selvä välilevytyrä L7-8, josta johtuen hermojuurikanavat

MINÄ ITE -PIRKKO, MINUN AGILITY-SERTI

Pirkko kävi omien sanojensa mukaan Kuopioisissa, oli omien sanojensa mukaan ainut paras, muut oli ärsyttäviä, etenkin ne viereisen häkin shelpit, jotka louskutti, niin piti Pirkon sitten jurista niille omasta mökistään koko ajan. Mutta Pirkko sai SERPin ja nousi vitosiin. Kotona se kirmasi SERPPI-ruusuke suussa kertomaan ishkälle. :D No, eikait siinä. Weitukou, Piude! :D Esa Muotkan radat oli tosi mukavat. Suoraviivaista ykkösluokkamenoa parilla

Hei, me ollaan kolmosluokkalaisia! *VITEOPLÄJÄYS*

..mitä en olis edes oikeasti uskonut koskaan tapahtuvan. Mutta me ollaan nyt! Me ollaan tehty Vanjan kans ihan hirveä määrä duuniloista. Ja vähän olen itkeskellytkin ja pähkäillyt ja ollut epätoivoinen ja aikonut lopettaa ja sitten muuttanut niitä tavoitteita ja mitä kaikkea. Murehtinut sitäkin, että Vanjallakin alkaa harrastusvuodet olla ehtoopuolella. Ja nyt Vanxi sitten yhtäkkiä kulkee,

MIND-BLOWING !! ***

Erikoinen päivä; kaksi kertaa koettu lampun syttyminen ja valaistuminen! Herrrravarjele! On, on, sähkölasku on maksettu, eikä valomerkistäkään ole kyse, vaan eilen, kun ruokatunnilla lapioin Alku -pikapuuroa ( nimi ON enne!! :-o ) naamariin, yhtäkkiä muistin, mistä Pirkon tuomaripelko, eli tietyllä-tavalla-lähestyvien-ihmisten-pelko täytyy juontaa juurensa. Sen täytyi olla Kemin näyttelyssä kesällä -12, kun Pirkko oli puolivuotias ja

KEPPIHÄRÖILYÄ VOL. 2

Vanjan kanssa on jatkettu kepittelyä ja tässä viikon takaisia reenejä. Olin kertakaikkisen tyytyväinen itseeni, sillä KERRANKIN osasin pitää treenin tarpeeksi lyhyenä ja Vanjan vire pysyi superhyvänä koko ajan. Kuten edellisessä itse itselleni totesin; panosta vireeseen, matalalla vireellä tehdyt oikeat suoritukset eivät vie Vanjaa asiassa eteenpäin. Yhtä nasevat oli Pirkon keinutreenit, joista raporttia tulossa myös. Sen